Jukka Viljanen
  • Tervetuloa
  • Jukka
  • Adventures
    • Kalahari Adventure Run 1000 km
    • Etelänapamanner
    • Libyan Sahara
    • North Pole Marathon & North Pole Bike Extreme
  • Blogi
  • Tilaa Jukka puhujaksi
  • Contact
  • Partners
  • Search
  • Menu Menu

Kansallispuiston synttärit

May 11, 2024/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Visit Espoon nettisivulla lukee, että Nuuksio täyttää 30 vuotta.https://www.visitespoo.fi/matkailija/nae-ja-koe/nuuksio-30-vuotta

Tarkennetaan nyt sen verran, että Nuuksion kansallispuisto viettää tänä vuonna kolmekymppisiään.

Alueella on pitkä ja mielenkiintoinen historia.https://www.luontoon.fi/nuuksio/historia

Nuuksion järviylänkö on säästynyt melko koskemattomana sen karuuden ja rikkonaisen kallioperän vuoksi.

Luojan kiitos.

Ne, siis jyrkät ja mäntyvaltaiset kalliot, houkuttelivat minut aikoinaan Nuuksioon juoksemaan.

Ja myöhemmin asumaan.

Kansallispuistossa käy vuosittain noin 300,000 vierasta.

Heille ja muille minulla on hyviä uutisia; Nuuksiontietä uudistetaan.

Asvalttitien kunnostus kestänee vielä parisen viikkoa, mutta sen jälkeen siinä kelpaa huristella.

Paska kuva “takapihalta”, mutta tulipahan otettua.

Tämän ja muutaman muun kallion päälle tuli kavuttua torstaina ja perjantaina. Se on ihan parasta hupia.

Sopeutuminen

May 10, 2024/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Moni luulee, ja ihan aiheesta, että seikkailujen organisoiminen ja etenkin niiden toteuttaminen on se “pahin rasti”.

Niin onkin, mutta harva tulee ajatelleeksi, että myös “siviilielämään sopeutuminen” tuo omat haasteensa.

Elämä aavikolla ja jäätiköllä on kohtuu huoletonta.

Heräät, käyt p…., syöt brekkarin, keräät kamppeet kasaan ja lähdet tekemään sitä, mitä olet jo vuosikausia harjoitellut eli alat juoksemaan kohti seuraavaa leiripaikkaa.

Kun sinne viimein pääset, syöt, lepäät, puhut retkikuntakavereiden kanssa paskaa, menet nukkumaan.

Tätä samaa päivä ja viikko toisensa jälkeen.

Et tiedä ulkopuolisesta maailmasta juuri mitään.

Sitten tulee se hetki, kun tehtävä on suoritettu.

Se on riemukas, mutta samalla myös haikea hetki.

On nimittäin kotiinpaluun aika sen “monine hyvine ja muutamine huonoine” puolineen.

Olen puhunut muutamien “seikkailu-kollegojen” kanssa ja myös heille sopeutuminen “sivilisaatioon” kestää oman aikansa.

Huoleton ja askeettinen elämä jää sinne erämaahan. Täällä sinua odottavat erilaiset velvoitteet.

Niihin sopeutuminen ottaa oman aikansa.

Fyysinen palautuminen kestää yleensä vain joitakin viikkoja, mutta henkinen voi kestää paljon pidempään.

Ja sitten tulee se hetki, jolloin jalka alkaa taas kuopia maata.

On aika soittaa retkikuntakavereille, “Hei, olen katsellut karttaa ja mietin, että kiinnostaisiko sinua lähteä…..”.

Grönlannin (2019) jälkeen (melkein) vannoin, että se on viimeinen jäätikkömatka ja kuinka ollakaan, ensi vuonna taas mennään.

Jos Vatnajökull-jäätikköseikkailun jälkeen ilmoitan, että se oli vika sitä lajiaan, niin on mahdollista, että puhun palturia.

Huoletonta aavikkoelämää Saharassa.

Kansainvälinen aasipäivä

May 9, 2024/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Tiesittekö, että eilen 8.5. vietettiin kansainvälistä aasipäivää?

Minä en.

Miksi otan asian esille eli ovatko seikkailujuoksijan blogiaiheet vähissä?

Vuosien 2005-2009 välisenä aikana vietin paljon, siis todella paljon aikaa Espanjassa. Siellä meni joulut, pääsiäiset, osat kesästä ja syksystä.

Miksi?

Lämpö, Välimeri, vuoret sekä tietenkin hemmetin hyvät harjoitusmaastot. Kuvasimme siellä myös maikkarin dokumenttia “Pitkä matka” vuonna 2008.

Treenien välissä liikuskelin kylän laitamilla. Löysin sieltä brittiläisen ex-sotilaan ylläpitämän eläinten hoitokodin, jossa oli hevosia, koiria, kissoja, possuja….sekä aaseja.

Ystävystyin Jimin kanssa. Vein hoitokotiin kassitolkulla eläinten ruokaa ja lahjoitin sinne hieman fyrkkaakin.

Kaiken kukkuraksi, adoptoin sieltä useamman espanjalaisen aasin.

En tuonut niitä Suomeen vaan ne saivat elää siellä kotiseuduillaan. Maksoin adoptiosta tietyn summan ja sain siitä kirjallisen todistuksen.

Adoptoin muutaman aasin myös ystävilleni:-)

Eikä tässä vielä kaikki.

Kun lähdin Pohjoisnavan seikkailumatkalle, niin keräsin sen yhteydessä rahaa Jimin hoitokodille.

Sain siitä hieman…no oikeastaan aika hemmetin paljon naureskelua ja kuittailua osakseni. “Aha, lähdet Pohjoisnavalle juoksemaan ja pyöräilemään ja keräät samalla rahaa espanjaisille aaseille. Etkö keksinyt mitään tyhmempää?”

“Onkohan sulla Jukka ihan kaikki matot suorassa?”.

Ei välttämättä, mutta “a mans gotta do, what a man´s gotta do”

Juostessani Kalaharin autiomaan halki yks kaks yllättäen seuraani liittyi lauma villiaaseja.

Siinä ne juoksi mun vierellä ennen kuin lähtivät omille teilleen.

Page 171 of 1745«‹169170171172173›»

Seikkailujuoksija

Recent Posts

  • Näillä Saharaan!
  • Uusi olympialaji!
  • Vielä viimeinen sana jäätikön ylityksestä…
  • Statistiikkaa
  • Sastrugi Rider

Archives

Scroll to top