Kuukausi Saharaan

/in /by

Odotan jo innolla noin kuukauden kuluttua starttaavaa Saharan matkaa ja pääsyä takaisin dyyneille. POHTOn järjestämään Sahara Leadership Campiin osallistuu 13 henkilöä.  Toimin matkalla valmentajana yhdessä POHTOn Jaana Ritolan kanssa.

Käyn tänään juoksulenkillä Ylen radiotoimittajan kanssa. Keskustelemme lenkin aikana, no mistäpä muusta kuin juoksemisesta. Ilmoittelen, kun tiedän ohjelman lähetysajan.

Otin eilen käytööni Niken vanhat ja hyväksi havaitut LunarElitet, joiden valmistus päättyi viime vuonna. Ostin niitä muutaman parin varastoon. Korkkasin eilen yhden parin ja ai että teki hyvää juosta 15 kilsan lenkki. Juoksin ko.mallin kengillä Saharan halki. Mukana oli viisi paria kenkiä, joista suurin osa meni aika päreiksi.

Yhdet Saharan kengistä meni Urheilumuseoon ja yksi pari löytyy täältä Saunaniemen Base Campistä. Olen säästänyt aikaisemmilta reissulta muutamia varusteita, kuten mm.Pohjoisnavan maastopyörämaratonilla käyttämäni Marmotin takki, joka on edelleen ihan hyvässä kuosissa.

Työhuoneessani on (likainen pari) Kalaharissa puhki juostja maastojuoksukenkiä. En uskalla pestä niitä, sillä ne hajoavat käsiin.

Antaktiksen matkalta on säästynyt ainakin Balaclava. Libyan Saharasta (2008) Salomonin juoksutakki, jota käytän edelleen.

Kodistamme on siis tulossa hyvää vauhtia urheilumuseo. Toivottavasti tämä koskee vain varusteita…

 

Asiat etenee…

/in /by

Olen aloittanut järjestyksessään neljännen retkikunnan suunnittelutyöt yhdessä Patrik “Pate” Säilän kanssa. Söimme tänään työlounaan, jonka aikana muokkailimme mm.kirjettä, joka singahtaa maailmalle huomisen päivän aikana.

Mikäli tähdet ovat suosiolliset, niin lähdemme Paten kanssa retkikuntaa valmistavalle reissulle vielä loppuvuoden aikana. Sen jälkeen joudumme tekemään vielä vähintään yhden, todennäköisesti kaksikin reissua v.2015 juoksureitille.  Onneksi retkikuntatyö on alkanut jo hyvissä ajoin, noin 1,5 vuotta ennen h-hetkeä. Tässä ehtii tekemään myös muita asioita retkikuntatyön ohessa, kuten mm.luennoimaan, harjoittelemaan ja elelemään myös ns.normaalia elämää.

 

 

Kova työ

/in /by

Katsellessani eilen huippumaratoonareiden kisasuoritusta tulin miettineeksi kuinka moni kanssakatsojista arvaa/tietää, kuinka paljon esim.ugandalainen voittaja on joutunut tekemään töitä saavuttaakseen tason, jolla voitetaan MM-kultaa.

Yhdysvaltalainen psykologi Mr.Ericsson tutki Berliinissä viulun soittajia, iältään 5-20 vuotta. Ne viulistit, joista tuli huippuja, tekivät 15 vuoden aikana 10.000 tuntia keskittynyttä työtä instrumenttinsa parissa. Ne, jotka soittivat 8000 tuntia, niin heistä tuli hyviä, mutta ei huippuja.

Eilisen maratonin viimeisllä kilometreillä ugandalaisen juoksijan kasvot olivat kuin kivestä. Vartalo oli (ainakin ulkoisesti) yhtä hyvässä ryhdissä kuin ensimmäisten kilometrien aikana. Tullessaan stadionin portista sisään miehen askel oli edelleen upean lennokas. Miten se on mahdollista?

Kisa afrikkalaisjuoksijoiden välillä on kova, siis todella kova. Sieltä tulee vuosi vuodelta loistavia juoksijoita, mutta voittajilla on yksi yhteinen nimittäjä; he ovat valmiit tekemään paljon töitä, itse asiassa ihan helvetin paljon duunia. Se erottaa kultamitalistin ja sijoille “ynnä muut” päätyvät juoksijat ja hekin ovat hyviä.

Tämä edellä mainittu asia pätee myös työelämässä. Siitä lisää tulevassa kirjassani.

Kuulin, että parhaat 50 km:n kilpakävelijät treenaavat 8000-9000 km vuodessa. Mites suomalaiset? Kinnusen sisua on kovasti kehuttu, mutta mites ne treenimäärät? Ovatko ne samat,vähän alle vai reilusti alle kuin huippumenijöillä?

Kirsi juoksi hienosti maratonin aikaan 3.48. Potentiaalia on kuitenkin tiputtaa loppuaikaa alle 3.30. Maratonia oppii juoksemalla maratoneja. Kirsi juoksi edellisen 5 vuotta sitten.

Pääsin myös itse juoksun makuun noin 20 kilsan lenkillä.