Lehtiä

/in /by

Lehtiä putoilee pihamaalle ja jokunen on löytänyt tiensä myös postilaatikkoon.

 

Eilen ilmestyneessä Juoksija-lehdessä on paljon mielenkiintoisia juttuja. Kannattaisiko ostaa yhden vai useammat kengät? Sen lisäksi lehdessä on mielenkiintoinen ja opettava artikkeli “voimalla nopeammaksi”. Voima nimittäin parantaa juoksuvauhtia ja ehkäisee rasitusvammoja…

 

Lehti testasi (siis me testasimme) 12 reppua ja kisaliiviä. Kokeilimme kesän aikana siis tusinan verran erilaisia reppuja ja kisaliivejä. Kisaliivit ovat selkäpuolelta perusreppuja pienemmät, mutta osan kuormasta voi piilottaa repun etupuolen taskuihin. Näin tavaroiden paino jakautuu hieman tasaisemmin.

 

Testissä oli vain hyviä reppuja. Salomonin S-Lab Advanced Skin 3 (nimihirviö) voitti testin. Oma suosikkini Nathan Vapor sai 3,5 tähteä viidestä ollen testin 4.paras reppu. Tykkäsin myös Salomonin repusta todella paljon. Olen käyttänyt Libyan Saharassa ja Grönlannissa Salomonin reppuja ja se ovat kyllä laadultaan ja käyttömukavuudeltaan ihan aatelia.

 

Meitä testaajia oli (siis) useampia, yhteensä seitsemän juoksijaa, jotka testasivat erittäin tarkasti kunkin repun päivittäisillä lenkeillään.

 

Testaajan duuni on mukavaa, mutta myös hieman puuduttavaa ainakin tällaiselle intiaanille, joka ei pidä lippusten ja lappusten täyttämisestä lainkaan. Laadimme ennen testirupeaman alkua nelisivuisen testilomakkeen, joka piti täyttää jokaisen, siis kahdentoista repun osalta.

 

Sen jälkeen puimme toimituksessa reppuja ja niiden saamia palautteita. Tämän jälkeen kirjoittamisnakki osui Pena Rekirannan kontolle. Se oli varmaan maailman epäkiitollisin tehtävä, mutta hyvin mies siitä selvisi!

 

Jutun laajuus on kaikkiaan yhdeksän sivua ja voin sanoa, että jokaisen sanan eteen on valutettu ihan hemmetisti hikeä.

 

Lokakuun numerossa on laajahko juttu otsalampuista. Ulkoistin itseni siitä duunista, sillä a)osaamiseni ei riitä otsalamppujen vaativaan testaamiseen b) se ei kiinnostanut:-)

 

Uudessa Juoksijassa on myös juttu vuorijuoksusta, johon tunnen aika kovaa paloa.

 

Olin tänään sanomalehden haastattelussa. Lehti on kirjoittanut ansiokkaita juttuja harrastejuoksijoille. Keskustelin toimittajan kanssa lähinnä juoksuvarusteista. En tiedä milloin juttu ilmestyy, mutta, sisällön tietäen, varmaan tässä kuluvan syksyn aikana.

 

Juoksen tänään 1h30 minsan lenkin ja teen myös kevyen lihaskuntotreenin. Treenikaverina on kirves.

 

Hyvää viikonloppua!

Metsään meni…

/in /by

Meikäläinen on surkea ennustaja. Vielä vuosikymmen pari sitten, kun olin nuori leijona (nyt harmaa pantteri..), niin toin silloisen työantajani tiloissa muutamia jo lähes legendaarisia ennusteita.

 

Työskentelin tuolloinkin median parissa ja markkinoille tuli uusi aikakauslehti, “Seiska”. Luin uuden läpyskän läpi ja sanoin, “ei elä kauan”. Ei mennyt kauakaan, kun lehdellä oli ainakin miljoona lukijaa.

 

Mitä juoksumaailmaan tulee, niin pieleen menneitä ennustuksia löytyy siltäkin saralta.

 

Selasin pari päivää sitten Juha Hietasen toimittamaa “Seikkailujuoksija”-kirjaa.  “Selvänäkijä Viljanen ei uskonut maastojuoksun lyövän Suomessa läpi. Ja kuinkas sitten kävikään. Maasto-ja polkujuoksukisat myydään hetkessä loppuun. Ja kaiken kukkuraksi minulla on ollut jo kaksi vuotta maastojuoksuvalmennettavia ja kolmas alkaa ensi vuonna.

 

No, tämän jälkimmäisen ennustuksen pieleen menosta olen enemmän kuin tyytyväinen.

 

Jos ennusteet menevät metsään, niin sinne joudan itsekin. Juoksen tänään aamulenkin kaverini Villen kanssa tässä lähipöpeliköissä. Juoksin samaisen hepun kanssa kymmenisen vuotta sitten “Mammuttimarssin”, noin 100 kilsan seikkailullisen juoksukisan.

 

Pidän tänään tiukan sporttipäivän, johon kuuluu maastolenkin lisäksi voimaharjoittelua eli puupöllien kurittamista.

 

 

Everest

/in /by

Käytiin just katsomassa eräs syksyn odotetuimmista elokuvista, nimeltään Everest.

 

Gustafssonin Veikan firma, Outdoor Media (Retki, Riista), lähetti kutsun leffan ennakkonäytökseen, joten jo sen takia oli ihan pakko käydä se katsomassa. Veikka piti lyhyen puheen ennen elokuvan alkua ja sitten oli aika laittaa 3D-lasit päähän ja popcornia suuhun.

 

Vaikka kysymyksessä on Hollywood-tuotanto, niin siitä (onneksi) puuttui liiallinen siirappisuus. Siitä pisteet.

 

Leffa on melko suoraviivainen kuvaus siitä, mitä kaikkea dramaattista tapahtui vuonna 1996 maailman korkeimmalla vuorella, Mount Everestillä. Veikkahan oli tuolloin itsekin Everestillä, mutta onneksi ei ikävien tapahtumien keskipisteessä.

 

Elokuvaa katsoessa yksi asia tuli mieleen ja vielä useampaan kertaan. Huono johtaminen. Yleensä aina, kun retkikunnilla hommat alkavat menemään perseelleen, niin kyse on huonosta johtamisesta. Laadi suunnitelma ja pidä siitä kiinni on melko hyväksi havaittu keino.

 

Rob Hall, Everest-elokuvan päähenkilö, oli laatinut suunnitelman, jonka mukaan vuorelta lähdetään alas klo.14.00. Vuorikiipeily ei ole vain ylöspäin kiipeämistä, vaan alaskin on tultava. Tietojeni mukaan suurin osa onnettomuuksista tapahtuu alas tultaessa.

 

Robilla oli pläni, mutta pitikö mies siitä kiinni? Ei pitänyt. Hän oli Veikan kertoman mukaan kuulemma ammattitaitoinen, mukava & hyvä mies ja sen päälle vielä erittäin asiakaspalvelusuuntautunut ihminen. Se koituikin miehen kohtaloksi.

 

Hall oli menossa vuorelta jo alas päin, kun yksi todella huonossa hapessa oleva asiakas kömpi (vasta) kohti huippua. Kello oli jo tuossa vaiheessa reilusti yli kaksi. Mikäli Hall olisi noudattanut omia ohjeitaan, niin hänen olisi pitänyt kieltää asiakastaan kiipeämästä kohti huippua ja ottaa “kylmästi” hänet mukaan.

 

Vielä mitä. Hall tunsi suurta sympatiaa asiakastaan kohtaan, joka oli säästänyt matkarahat pienestä palkastaan. Everestille kiipeäminen kun ei ole ihan halpaa lystiä, vaan siinä puhutaan useiden kymmenien tuhansien dollarien kustannuksista.

 

Hall pyörsi päätöksensä ja lähti takaisin kohti vuoren huippua. Siitä onnettomasta päätöksestä lähti liikkeelle ikävien tapahtumien vyöry, joka jää Everestin historiaan.

 

Retkikuntien johtamiseen kuuluu myös ikävien päätöksien tekeminen. Kyse ei yleensä ole vain yhden hengen pelastamisesta vaan kaikkien mukana olevien. Yksi tyhmä päätös tai sen tekemättä jättäminen voi ja todennäköisesti johtaa tapahtumaketjuun, joka olisi estettävissä suunnitelman noudattamisella.

 

Sain elokuvasta aika lailla kiksejä. Tuli kova hinku lähteä jo sille seuraavalle seikkailulle, mutta ei auta, on vain odotettava lupa-asioiden selviämistä….