Kuitua lautaselle

/in /by

Se on kaikkien tiedossa, että ravinnossa pitäisi tarpeeksi kuituja.

 

Nyt niitä kuituja on saatavissa lisää, nimittäin merestä. Eivätkä ne ole mitään hyvää tekeviä kuituja vaan muovikuituja, jotka menevät pesuveden mukana vesistöihin. Ja siellä ne joutuvat mm.kalojen elimistöön ja lopulta meidän ruokalautasille.

 

Etenkin fleecet, mutta myös muut synteettiset vermeet saavat tämän kaiken aikaan…siis tarkemmin sanottuna me ihmiset, jotka ostamme, käytämme (ja pesemme) näitä tuotteita. Eikä tämä koske ainoastaan vaatteita, vaan myös kosmetiikkaa, hammastahnaa (joo, niissäkin saattaa olla muovia..).

 

Ohessa jo neljä vuotta sitten Helsindin Sanomissa julkaistu juttu.http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002628877.html

 

Juoksin eilen (noin) 2,5h lenkin Mizuno Wave Inspire 11-kengillä. Kyseiset juoksukengät ovat olleet muiden (lähes) käyttämättömien juoksukenkien joukossa jo pari vuotta. Uusin malli on nimittäin jo Inspire 13….

 

Onpahan hyvä kenkä, siis aivan pirun hyvä. Napakka vaimennus, korkea droppi (12mm), taipuisa päkiä ja paljon muitakin superlatiiveja olisi varastossa.

 

Ainoa huono puoli on se, että kyseistä mallia ei ole enää saatavilla. Lukemani mukaan nykyinen malli (13) on ihan eri rotua kuin tämä eilen testaamani (11). Täytyypä vielä tutkia kv.nettikauppojen tarjontaa.

Tänään on tunnin palauttava juoksulenkki.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ennätyskoe

/in /by

Ennätyskoe, jossa maratoonarit (3) yrittivät juosta alle kahden tunnin epäonnistui. Ja jos joku heistä olisi onnistunutkin, niin ennätys olisi ollut “epävirallinen”.

 

En fanittanut ko.ennätyskoetta, koska olen wanhan koulukunnan edustaja.

 

Eilisessä HS kuukausiliitteessä oli laaja juttu vuorikiipeilijä Samuli Mansikasta.

 

Tunsin miehen hyvin. Oli Samulin ansiota, että tein muutaman vaellushomman Aventuralle; sille samalle firmalle, joilla SM oli matkanjohtajana vuoristovaelluksilla.

 

Jeesasin puolestani Samua muutamien sponssien hankinnassa (pro bono) ja tutustutin miehen muutamaan toimittajaan. Sellaista se on näiden jäppisten kanssa; puolin ja toisin jelpataan eikä niistä pidetä kirjaa.

 

Tapasimme Samulin kanssa juuri ennen, kun hän lähti viimeiselle reissulleen. Söimme kinkkiravintolassa lounaan ja keskustelimme kumpaisenkin tulevista seikkailuista.

 

Se oli vuosi 2009 ja Manaslu (8156). Olimme sopineet, että Samuli soittaa minulle heti huiputuksen jälkeen. Minun tehtävänä oli lähettää heti sen jälkeen Suomen Tietotoimistolle, Hesarille ja Ylelle tiedote, jossa vuoren huiputus tuodaan julki.

 

Näin sitten kävikin. Olin Tukholmassa, erään hotellin vessassa aamutoimilla, kun se puhelu saapui. Kyykin siinä pöntöllä ja tein muistiinpanoja.

 

Samuli oli laskeutunut vuoren huipun lähellä olevaan telttaan, jossa hänen oli määrä levätä ennen paluumatkaa. Ja sieltä se puhelu saapui.

 

Muistan, kun nauroimme sitä, että toinen on (lähes) vuoren huipulla ja toinen istuu hotellissa tortulla toisella puolella maapalloa….

 

Olisihan näitä vastaavanlaisia tarinoita vaikka kuinka paljon kirjoitettavaksi, mutta jääköön ne meidän kahden välisiksi.

 

Sain tiedon Samulin kuolemasta Gustafssonin Veikalta. Hän soitti ja kertoi surullisen uutisen. Jutellaan varmaan VG:n kanssa Kuukausiliitteen jutusta maanantain juoksulenkillä.

 

Juoksin lauantaina kaksi lenkkiä. Kumpainenkin oli lyhyt, 1h15min. Tänään ajattelin jolkotella 2,5h.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Toiset ne vaan osaa…

/in /by

…nimittäin järjestää juoksukisan.

 

Bodom Trail-juoksutapahtuma alkoi eilen uudella “yrityskisalla”, johon osallistui lähes 400 juoksijaa.

 

Juoksijat taivalsivat vaativissa olosuhteissa kympin lenkin. Kukaan maalin tulleista henkilöistä ei selvinnyt urakasta puhtain kengin, päin vastoin. Kengät olivat yltä päältä mudassa, mutta se ei iloa lannistanut.

 

Harvoin, jos koskaan olen nähnyt maalialueella niin onnellisia ihmisiä. Monet heistä olivat polkujuoksukisassa ekaa kertaa, mutta uskon, että maastokärpänen puraisi monia.

 

Niin, toiset ne vaan osaa, nimittäin järjestää juoksukisan, jossa ihmiset viihtyvät. Nostan taas kerran juoksulippistä Classic Trails ry:lle eli Jukka Pinolalle, Terho Lahtiselle, Kari Koskiselle & kumppaneille.

 

Omat valmennettavani pärjäsivät kisassa vallan mainiosti. Alma Trail Running Club taisi olla tuloslistalla sijaluvulla 14. Tärkeintä oli kuitenkin se, että he saivat arvokasta kisakokemusta elokuun Pyhän tunturijuoksua varten.

 

Ja ennen kaikkea, meillä kaikilla oli niin mukavaa…