Jukka Viljanen
  • Tervetuloa
  • Jukka
  • Adventures
    • Kalahari Adventure Run 1000 km
    • Etelänapamanner
    • Libyan Sahara
    • North Pole Marathon & North Pole Bike Extreme
  • Blogi
  • Tilaa Jukka puhujaksi
  • Contact
  • Partners
  • Search
  • Menu Menu

Tuunari

September 10, 2017/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Vierailin Adidaksen kutsumana Ahvenanmaalla vuonna 2006. Tai oikeastaan kutsu tuli Juoksija-lehdelle ja minä olin ainoa, joka nosti käden pystyyn, kun etsittiin toimituskunnasta vapaaehtoista lähtijää.

 

Addu järjesti saarella seminaarin, jonka jälkeen meillä oli mahdollisuus osallistua paikalliseen juoksukisaan.

 

Seminaarin aluksi Adidaksen edustaja kysyi “millainen on hyvä juoksuvaruste?” Kaikki olivat aluksi hiljaa, mutta sitten meikäläinen möläytti “sellainen, jota ei tunne, kun juoksee”. Olin melko tohkeissani, kun seminaarin vetäjä kehui vastaustani…

 

Sitä kun juoksee tuhansia kilsoja vuodessa niin vähintä mitä voi toivoa on, että juoksukamat ovat viimeisen päälle mukavat eli ne ovat osa sinua.

 

Viimeisen parin vuoden aikana minun on ollut aina vaan vaikeampi löytää wow-fiiliksiä herättäviä juoksukenkiä. Aikoinaan Nike oli sellainen merkki, jonka parista löysin mieleiset juoksukengät.

 

Olen viimeisen viikon aikana juossut La Sportivan Akasha-kengillä ja tuntuvat sopivan jalkaani todella hyvin. Etenkin pitkillä lenkeillä.

 

Mutta hieman tuunausta niidenkin käyttöönotto on vaatinut. Vasemman jalan akilles-suoja nirhasi jalkaani, joten leikkasin ensiksi keittiösaksilla ison palan suojasta pois ja viimeistelin työn puukolla. Nyt se on täydellinen.

 

Kenkä näyttää hiiren syömältä, mutta mitäs sen on väliä:-)

 

Otan aina aavikkoretkille mukaan isot sakset, puukon ja jeesus-teippiä kenkien korjausta ja tuunausta varten. Ja on minulla kapsäkkiin pakattuna myös extra-pohjallisiakin, sillä niidenkin avulla voi parantaa kengän juoksutuntumaa yllättävänkin paljon.

 

 

 

 

 

 

 

 

Hiljainen on kylätie

September 9, 2017/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

Juoksin karvan yli kahden tunnin lenkin lauantaina klo.9.30 alkaen.

 

Lenkkireitti kulki Espoon keskuspuiston hiekkateiltä kohti saman kaupungin rantaraittia.

 

Valehtelematta voin sanoa, että tuon kahden tunnin aikana minua tuli vastaan alle kymmenen henkilöä (ja saman verran koiria..).

 

Yhtä poikkeusta (naapurimme) lukuunottamatta he olivat pukeutuneet aivan kuin Irma-myrsky olisi pään päällä. Vain silmät näkyivät….

 

Okei, ulkona satoi, mutta sade oli lämmintä eikä siellä blosannut juuri lainkaan. Minulla oli päällä pitkähihainen paita, shortsit, sukat ja kengät. Ja päässä lippis. (Se Salomonin reuhka, joka oli mukana jo Libyassa vuonna 2008)

 

Ja hyvin pärjäsi.

 

Juoksu kulkee nyt niin hyvin, että vähän väliä on pakko pistää käsijarrua päälle. Lenkkivauhti meinaa nousta liian korkeaksi.

 

Liian vauhdikas vauhti nimittäin kostautuu jossain vaiheessa. Eikä se ole aa pitkän päälle terveellistä juosta liian korkeilla sykkeillä ja bee, loukkaantumisriski kasvaa vauhdin noustessa.

 

Moni kaveri on vähän väliä telakalla syystä, että treenivauhti on liian korkea. Useammalla heistä (meistä) ikää on jo mittarissa sen verran, että jalat eivät kestä entisenlaista rynkytystä.

 

“Ei se matka tapa vaan vauhti” .

 

 

 

 

Opiskelua

September 7, 2017/in Uncategorized /by Jukka Viljanen

“Ei oppi ojaan kaada eikä tieto tieltä työnnä” sanoo suomalainen sananlasku.

 

Mitä jäätiköillä toimimiseen tulee, niin meikäläisellä on vielä kovasti opettelemista.

 

Olen valmisteluisso jp siinä vaiheessa, että käyn tänään tapaamassa muutamaa jäätikkö-experttiä. Toinen heistä lähtee mukaani ensi huhtikuussa starttavaan retkikuntaan.

 

Pohdin jokaisella lenkillä tulevaa seikkailua. Viime päivinä olen mietiskellyt ruoka-asioita.

 

Kuten monet tietävät, niin ulkona on aina nälkä. Ja kun siihen lisää 5-7 tunnin juoksentelun, niin nälkäkertoimet nousevat aika korkeisiin sfääreihin.

 

Retkikuntakaverini Antti Siltala on luvannut valmistaa jo ennen jäätikölle lähtöä muonaa noin 3-4 viikkoa kestävälle jäätikköjuoksulle. Otan mukaani myös mm.kuivattua poronlihaa, sillä siinä on reilusti proteiinia ja yleensä liha on myös melko hyvässä suolassa.

 

Viimeksi jäätiköllä juostessa pärjäsin geeleillä ja patukoilla. Nyt aion nautiskella jotain lämmintä siinä juoksun yhteydessä. Joku keitto ajaisi tämän asian varmaan hyvin.

 

Järjestämme ensi helmikuussa treenileirin Lappiin, jolloin näitä muona-asioitakin tulee testailtua in action.

 

Lähden nyt 2h lenkille. Siinä ehtii taas funtsailla mm. jäätikkömenuta.

 

 

 

 

 

Page 1049 of 1825«‹10471048104910501051›»

Seikkailujuoksija

Recent Posts

  • Fillari
  • 16 vuotta
  • Lenkki lisäpainojen kanssa….
  • Ääripäät
  • Skyr ja kefiiri

Archives

Scroll to top