Kaksi kärpästä

/in /by

Piipahdin aamulla Kustannus Oy Juoksijassa. Hain muutamat juoksukengät tarkempaa syynäystä varten. Toimituksessa oli melko hiljaista eivätkä puhelimet pahemmin pirisseet, sillä Suomi lomailee. Saman asian huomasi myös aamuliikenteessä.

 

Kesällä järjestetään lukuisia urheilutapahtumia, joissa myös lehtemme ovat vahvasti mukana. Ensi viikonloppuna triathlonistit kokoontuvat Joroisilla ja siellä on myös firmamme edustettuna. Meillähän on kohderyhmälle kaksi hyvin sopivaa lehteä eli Juoksija sekä Pyöräily+Triathlon. Erittäin asiantuntevaa valmennustietoa kaipaaville Hiihto on ihan must-julkaisu harrasti sitten hiihtoa tai ei…

 

Olen melko varmasti mukana elokuun Helsinki City Triathlon-tapahtumassa ja 100% varmuudella Masokistin Unelmassa. Tämä jälkimmäinen on 100 kilometrin juoksu Helsingin Paloheinässä. Olen siellä huoltotehtävissä, sillä Kirsi aikoo tänäkin vuonna juosta tuon kunnioitettavan kilsamäärän. Osallistuin ko.kisaan tasan kymmenen vuotta sitten ja tulihan siinä reitin jokainen kivi ja käpy tutuksi, sillä reitti on hieman alle kahden kilsan mittainen jota kierretään yli 50 kertaa:-)

 

Aion tämän päivän lenkillä lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Testaan yhdet maastojuoksuun tarkoitetut kengät ja tutustun samalla erään juoksurepun sielunelämää.

Näin tänään…

 

Kotka vai kana?

/in /by

“Eräs mies löysi kotkan munan ja pani sen kanalassa kananpesään. Kotkanpoikanen kuoriutui tipuparvesssa ja kasvoi yhdessä niiden kanssa. Koko elämänsä ajan se uskoi olevansa kana ja teki mitä kanat tekevät. Se kuopsutti maata, matoja ja hyönteisiä.

 

Vuodet kuluivat ja kotkasta tuli hyvin vanha. Eräänä päivänä se näki mahtavan kotkan liitelevän yläpuolellaan. Se kaarteli sulavan majesteettisesti voimakkaissa ilmavirtauksissa…

 

Vanha kotka katsoi sitä lumoutuneena. “Mikä se on”? Se on kotka, vastasi sen naapuri. Se kuuluu taivaalle,me kuulumme maahan-me olemme kanoja. Niin kotka eli ja kuoli kanana, koska luuli olevansa kana”.

 

Tämä oli suora lainaus intialaisen jesuiittaveli Anthony de Mellon kirjasta “Havahtuminen”, jota selailin tässä päivänä eräänä.

 

Tarinan opetus on tietenkin se, että aika moni on tietämätön niistä korkeuksista, johon voisi liitää. Löytyy tästä kotka-kana -tarinasta muitakin syvyyksiä….

 

Niin viime viikolla kuin itse asiassa monena aikaisempana tiistaina, ne ensimmäiset juoksukilsat tuntuvat turkasen raskailta. Pidän maanantait normaalisti juoksuvapaina ja näyttää siis siltä, että lepopäivän jälkeinen lenkki ei (jostain syystä) ala lennokkaissa merkeissä, vaikka toisin voisi luulla.

 

Itse asiassa tämä “ilmiö” on seurannut minua niin kauan kuin muistan. Aikoinaan tämä potutti sen verran paljon, että en pitänyt juoksuvapaita päiviä:-)

 

Tänään, noin tunnin kuluttua lenkin aloituksesta, juoksu alkoi kun alkoikin kulkemaan todella hyvin. Juoksin kaikkiaan noin 2h15min.

 

 

 

 

 

Asenne ratkaisee

/in /by

Netissä surffailessa tulee eteen aika paljon kaikenlaista tuubaa. Määrä ei tuo laatua, sen huomaa vaikkapa katsoessa (yhden illan aikana) telkkaria. Kanavia ja ohjelmia piisaa, mutta laatua ei ole nimeksikään.

 

Enivei, aina silloin tällöin löytyy joku pysäyttävä artikkeli. Sellaisena voisi mainita nettisaitti Uuden Suomen “karu huomio suomalaista”.

 

“Suomalainen on riskinkarttaja, joka imee ”ettei vaan nyt sattuis mitään” –asenteen jo äidinmaidonvastikkeen mukana.  Näin kuvailee Nordean päästrategi Jussi Hahtela blogissaan. Hän patistaa suomalaisia asennemuutokseen, sillä maahan tarvitaan uusia yrityksiä, jotta talous saadaan nousuun”.

 

Kirjoitin vajaat kaksi vuotta sitten kirjan “Asennetta Peliin” yhteistyössä toimittaja Arno Seiron kanssa.(myönnetään, kirjan nimi ei ole maailman omaperäisin).

 

Kirjan viidennessä luvussa “missä ovat seikkailijat” olisi voinut (ja pitänyt) lukea “missä ovat yrittäjät”.

 

No, päädyimme siihen tulokseen, että suomalaiset ovat  melankolisia “älä uskalla”-ihmisiä, joille on tyypillistä riskien karttaminen (=yrittäminen), sillä siitä siitä saattaa seurata epäonnistuminen, joka on titenkin ihan kauhistuttavaa. Mitähän muut siitä ajattelisivat, jos en onnistu?

 

Melankoliaan taipuvaiset ihmiset eivät aseta itselleen korkeita tavoitteita. He elävät mielummin mukavuusalueella ja pitävät ohjeiden noudattamisesta. Virastoihmisiä…

 

Tietenkin me hieman liioittelimme, sillä eiväthän läheskään kaikki suomalaiset ole (tietenkään) melankolisia.

 

Pointti on kuitenkin se, että Suomessa on liian vähän riskinottajia. Se on varmaan myös kulttuurikysymys. Meillä ei ole yrittämisen perinne yhtä vahva, kuin jossain lähialueella ja nyt en tarkoita Venäjää:-)

Uuden Suomen juttu löytyy täältä…http://www.uusisuomi.fi/raha/88190-karu-huomio-suomalaisista-ryhdy-siina-sitten-yrittamaan

 

Pari sanaa juoksemisestakin. Kunto tuntuu pahuksen hyvältä verrattuna esim.alkukevääseen, jolloin eteneminen oli välillä tosi tuskaisaa. Mietin tuolloin (ja vain kerran), että olenko tulossa wanhaksi, kun jalka ei nouse.Treenin puutetta se vaan oli.

 

Pidän tänään perinteisen maanantai-vapaan juoksusta.

 

Olen jahdannut (yrittäjähenkisesti) uutta paria New Balancen 880v4 -kenkää ihan urakalla, mutta ei vaan natsaa. Kävin eilen kauppakeskus Sellon Interissä, Stadiumissa ja Halonen Sport-liikkeessä, jossa on muuten yllättävän hyvä valikoima juoksukenkiä.

 

Ei löytynyt, mutta ei luovuteta. Lähetin kyselymeilin maahantuojalle (Sultrade). Tunnen firman toimitusjohtajan jo pidemmältä ajalta, joten eiköhän se Peter vastaa, kun palailee lomilta.