Muistan menneiltä vuosilta kysymyksen, joka esitettiin minulle toimittajien suulla useammin kuin kerran. Mitkä ovat hyvän seikkailijan ominaisuudet?

Yhden (ja erittäin hyvän..) vastauksen tähän kysymykseen antaa sanomalehti ESS ja sen artikkeli ”

Miksi toiset selviävät vastoinkäymisistä paremmin kuin toiset?

Avainsana on “resiliessikyky”.

Resilientti ihminen on persoonallisuudeltaan joustava ja taipuvainen luottamaan omaan selviytymiskykyynsä, määrittelee psykologi, traumapsykoterapeutti Soili Poijula.

– Resilienssi on realistista optimistisuutta, tunneälykkyyttä ja sitkeää pyrkimistä tavoitteeseen aktiivisesti toimimalla. Sen vastakohtana ovat luovuttaminen, alistuminen ja passiivisuus, Poijula luonnehtii. Ja juttu jatkuu…

“Elämän vastoinkäymiset ja kokemukset niistä selviämisestä ovat tärkein elämän varrella resilienssikykyä kasvattava tekijä.

– Kipu ei kaunista, mutta osa sen seurauksista voi olla arvokkaita. Tärkeää on kokemus selviämisestä, Krisse Lipponen muotoilee.

Hän käyttää kielteisten kokemusten aikaansaamasta vahvistumisesta nimitystä posttraumaattinen kasvu”.

ESS:n artikkeli jatkuu seuraavalla yhteenvedolla:

Resilienssi eli vastoinkäymisistä selviämisen kyky on osittain opittu, osittain perinnöllinen.

Aiemmat selviytymiskokemukset vahvistavat kykyä.

Lapsi voi kehittyä resilientiksi huonoista taustaolosuhteista huolimatta. Myönteiseen kehitykseen tarvitaan yleensä vähintään yksi myönteinen aikuissuhde.

Resilienssi liittyy usein optimistiseen ja ulospäin suuntautuneeseen luonteeseen. Resilienssiin kuuluu myös kyky etsiä ja ottaa vastaan apua muilta.

Resilientti ihminen ei jää pitkäksi aikaa murehtimaan vastoinkäymistä tai traumaattista kokemusta, vaan kykenee suhteellisen nopeasti katsomaan eteenpäin ja jopa löytämään toipumiskokemuksestaan jotakin myönteistä.

Resilienttejä on arvioilta kolmannes lapsista ja puolet aikuisista.

Jokaisella ihmisellä, myös resilientillä, on olemassa piste, jossa jaksaminen ja selviytymiskyky loppuvat. Resilienttikin voi murtua, jos vastoinkäymisiä kasaantuu runsaasti päällekkäin.

Resilienssiä voi kehittää esimerkiksi mielikuvaharjoituksilla. Monissa maissa lasten resilienssin kehitykseen kiinnitetään huomiota myös kouluopetuksessa.

(Lähde:ESS)

Ei tuhon ole paljoa lisättävää. Ne kiipeilijät, jäätikköhiihtäjät ja muut ns.seikkailijat, jotka minä tunnen ovat R-ihmisiä.

Päivän urheilut on nopeasti lueteltu; puiden hakkuuta ja puolisen tuntia lihaskuntotreeniä.