1972

/2 Comments/in /by

Tämä on 1972.blogikirjoitus.

 

Numeroista tulee mieleen Munchenin olympiakisat, jotka ovat ekat skabat, joista minulla on joitain muistikuvia. Muistan Virenin kultamitalijuoksut ja varmasti muistavat nekin ihmiset, jotka olivat siinä samassa huoneessa minun kanssani. Sitä kiljumista…

 

Nämä Rion kisat eivät nappaa. Jostain syystä ne eivät nyt vaan sytytä. Olen katsonut telkkarista miestin maantiepyöräilyä ja seuraan parhaillaan naisten vastaavaa kisaa. Kestävyyslajit kiinnostavat minua aina ollaan sitten olympialaisissa tai ei.(fillarikisojen selostajat saavat minulta täyden kympin).

 

Katson varmaan Riosta myös yleiurheilua..ja loput fillarikisat, mutta siinäpä se. Onkohan muilla samanlaisia fiiliksiä?

 

Olen juossut ihan hyviä kilsamääriä tässä viime päivienkin aikana. Juoksin tänään sunnuntaina 2h15 minsaa.

 

Talven ja alkukevään lenkit suuntautuivat poluille, mutta kesän aikana olen juossut vain hiekkateillä ja hieman asvaltilla. Olen saanut tämän ansiosta vauhtikestävyydenkin ihan kohtuu hyvälle mallille ja juoksu tuntuu todwlla nautinnolliselta.Vielä keväällä tilanne oli ihan toinen ja vähänkin vauhdikkaampi juokseminen tuntui takkuiselta.

 

Aion jatkaa samalla metodilla myös tulevina vuosina. Talven melko hidasvauhtiset polku -ja hankijuoksut tekevät työtä peruskunnon puolesta ja pehmeä juoksualusta pitää jaloista hyvää huolta.

 

 

Oppeja

/in /by

Amerikkalaiseen meinikiin kuuluu myydä asiat tyyliin “näillä neljällä neuvolla saavutat sitä sun tätä”.

 

Jenkkilehtien kannet ovatkin pullollaan erilaisia tuotelupauksia ja hyötyvinkkejä. Silmäilin Runners Worldin nettisivua ja sieltä tarttui silmiin otsikko ” 4 Things We Can All Learn From Masters Runners”.

 

Jutun (linkki ohessa) alussa kerrotaan, kuinka sitä nuorena tuli juostua kilsatolkulla ja vedettyä kaikenlaista moskaruokaa-ja juomaa..ja silti juoksu kulki eikä juoksuvammoista ollut tietoakaan.

 

Ja sitten ikää karttui ja loput arvaattekin..Nyt kirjoittaja haluaa kertoa omista virheistään, jotta nuorempi sukupolvi ei tekisi niitä samoja mokia. (suom.huom.taitaa olla turha toivo. Meidän kaikkien kohtalona on tehdä ne samat virheet)..

 

Palautuminen: Kun vuosirenkaita tulee enemmän, niin palautuminen hidastuu. Tarvitsemme vanhemmiten treenien välille enemmän palautumisaikaa…ja unta. Allekirjoitan tämän Runners Worldin väitteen. Nukun pääsääntoisesti 8-9 tuntia per yö.

 

Nesteytys: Ikääntyessä janon tunne vähenee. Ja hikoilun aiheuttama painon laskuhan heikentää suorituskykyä.  Tässä kohtaa jään luokalleni. En juo lenkkien aikana, vaikka ne kestäisivät kesähelteillä kolmekin tuntia. Sen jälkeenkin veden latkiminen tuntuu vaikealta. Minulta näemmä puuttuu (ja on aina puuttnut) yhteys pääkopassa olevaan janokeskukseen. Aavikoilla ja jäätiköillä tilanne on ihan päin vastainen, Juon ainakin joka 30 min.

 

 

Lihaskunto: Se heikkenee iän myötä. Kannattaa siis tehdä lihaskuntotreejä, sillä niiden avulla myös juoksusuoritus paranee…tai taantumista voi ainakin jarruttaa.

Minua ei saa kuntosalille kirveelläkään ja muutenkin sisällä tehtävät treenit eivät oikein nappaa. Soutulaite on poikkeus. Kannan ulkona kiviä, pöllejä, lautoja, säkkejä yms. Piha on siis minun punttisalini. Jokainen löytää itselleen parhaan ja mieluisan tavan treenata.

 

Neljäntenä vinkkinä RW tarjoaa “care less” eli älä ressaa. Lue lisää täältä. http://www.runnersworld.com/health/4-things-we-can-all-learn-from-masters-runners/slide/4

 

Kas kun jutussa ei mainittu venyttelyä! Ja ehkä kuudentena pointtina voisi ottaa kehon kuuntelun. Ja seitsemänneksi otsikoksi olisin nostanut ravinnon.

 

Lauantaina ei tullut juostua ihan 2h30 minsaa, kuten tarkoitus oli. Juoksu kulki sen varran mallikkaasti, että päätin lenkin alkuvaiheessa lyhyentää lenkkiä 2h10 minsan pituiseksi, mutta lisäsin ravia. Tänään sunnuntaina jolkottelen pari tuntia hissukseen, sellaista aavikkovauhtia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viikko Pyhään…

/in /by

Viikon kuluttua meikäpojan tavoittaa Pyhätunturilta. Siellä järjestetään järjestyksessään jo kolman tunturijuoksutapahtuma, johon osallistuu muutama sata juoksijaa. Matkoina ovat maraton, puolimaraton sekä tunturikymppi.

 

Olen siellä jo itsekin kolmatta kertaa. Syynä lähinnä se, että olen varsin ihastunnut alueeseen ja toiseksi, minulla on siellä reilu kymmenen valmennettavaa, joista kolme juoksee maratonin ja muut osallistuvat puolimaratonille.

 

Reitti on pirun raskas, yksi vaativimmista mitä tästä maasta löytyy. Uskon, että ainakin osalle puolikkaan juoksijoista matkan rasitus vastaa ihan kokonaista maratinia.

 

Reitti on teknisesti hyvin vaativa..tai haastava, kuten nykyään sanotaan. Haastetta lisää se, että tulevalle viikolle (ja ennusteen mukaan kisapäivälle) on luvattu sateita. Polkujen varrella on monta kinkkistä paikkaa, jossa on vaarana vetää lipat, jollei pidä varansa.

 

Sääennuste ei just nyt lupaa mitään erityisen eeppistä juoksukeliä. Kahtena edellisenä vuotena juoksutapahtuma on järjestetty elokuun ekana viikonloppuna eli tavallaan tänään. Tällä hetkellä Pyhällä on aurinkoista ja yli 20 astetta lämmintä…

 

Optimaalisin sää juoksijoille olisi varmaan about puolipilvinen+16 astetta. No, kisaan on vielä viikko aikaa ja ennusteet ehtivät muutua vielä moneen kertaan…

 

Vedän juoksuvalmennettavilleni vielä yhden megakevyen lenkin tulevana maanantaina. Käymme tapaamisen aikana läpi niitä asioita, joita kisaviikon aikana tulisi tehdä..ja ennen kaikkea, mitä ei tule misään nimessä tehdä!

 

Meillä on myös (suljettu) Facebook-ryhmä, jossa olen antanut velmistautumisohjeita mm.kolmelle viimeiselle viikolle. Usein käy nimittäin niin, että keväällä ja kesällä ei tule harjoiteltua riittävän paljon ja kisan lähestyessä iskee paniikki.

 

Nyt taitaa olla parasta sulkea tietsika ja suunnata kohti lenkkipolkuja. Päivän treenikalenterissa lukee näet 2h30minsaa juoksua.