Reppuja

/in /by

Jaahas, ohi on…eli loma on päättynyt. Kävin tänään jo toimituksessa ja sain tuliaiseksi kasan reppuja, joita on tarkoitus testailla syyskuun puolivälissä ilmestyvää Hiihto-lehteä varten.

 

Vein osan repuista eräälle erikoisjoukoissa toimivalle kaverilleni, joka on testaajana ihan huippuluokkaa. Osallistuimme ko.tyypin kanssa sarjassaan ensimmäisen 100 kilometrin Mammuttimarssiin vuonna 2005. Kisa alkoi Helsingin Paloheinästä ja reitti vei meidät aina Nuuksioon asti, jossa ylitimme mm.yhden lammen aivan ilkosillaan.

 

Sitä varten meillä oli mukana jätesäkit johin pistimme kaikki romppeet (vaattet, juokskengät, reput yms.) ja simmasimme jätesäkin kanssa lammen yli.Kivaa oli.

 

Kulutimme kisaan aikaa tasan 15h, joka oli ihan viimeisen päälle hyvä suoritus. Annan hyvästä suorituksesta kreditit kaverilleni, sillä hän on erinomainen suunnistaja. Jouduimme nimittäin navigoimaan sen (n.) 100 kilsaa ja jos minä olisin ollut suunnistusvastuussa, niin meidät olisi varmaan evakuoitu jossain vaiheessa:-)

 

Tämä viikko on juoksun suhteen väliviikko. Teen lyhyitä noin tunnin pyrähdyksiä. Pyhällä ajattelin tosin juosta vähän enemmän, kunhan sinne jossain vaiheessa pääsen.

 

 

 

 

Hattu päästä

/in /by

Nyt on aika nostaa juoksulippistä niille, jotka sen ansaitsevat.

 

Kerroin aiemmin, että en juuri seuraa olympialaisia..muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. No, naisten rugbya ja tietty miesten vastaavaa aion kyllä katsoa.

 

Kunniotan suuresti lajin harrastajia ja “lajin koodia” Jokainen urheilija saa jatkuvalla syötöllä kovaa hittiä (siis iskuja ja taklauksia) eikä suojuksia tunneta. Vaikka menee nenä murskaksi tms., niin sikailua, välivaltaa tai jälkipeliä ei tunneta. Rugbyn pelaajat ei mussuta tuomarille.

 

Mikäli Ronaldoa tai jotain muuta fudiskenttien prinsessaa edes hipaistaan, niin eiköhän “äijä” kieri “tuskissaan nurmessa. Lähes jokaisesta tuomarin vihellyksestä itketään tai sitten dumarille haistatellaan tie mitä. Ja sitten se filmaaminen….

 

Nostan tänään hattua myös juoksukoululaisilleni. Monet heistä ovat juoksjoina melko noviiseja, mutta silti he uskaltavat ottaa suuren haasteen vastaan. Pyhän juoksu on nimittäin yksi rankimmista mitä tästä maasta löytyy.

 

The ultimate measure of a man is not where he stands in moments of comfort and convenience, but where he stands at times of challenge and controversy.

Martin Luther King Jr.

 

 

 

 

 

 

Kevyesti…

/in /by

Kiitokset Karille kommentista blogikirjoiukseen “1972”. Tuntuuhan se tosiaan erittäin kornilta, että kisoihin pumpataan rahaa miljarditolkulla, vaikka järjestävän maan infra ja monet monet muut asiat ovat rempallaan.

 

Joku toimittaja ehdotti (oliko ollut S.Saarikoski?), että kesäkisat myönnettäisiin vain yhdelle maalle, Kreikalle. Meikäläinen peukuttaa tuota ideaa. Toiseksi paras vaihtoehto olisi Suomi ja voisihan siitä urakasta antaa osan länsinaapurillekin. Meiltä onnistusi tuo talvikisojenkin järjestäminen enememmän kuin hyvin, jollei lajikirjo lähde ihan lapasesta.

 

Olihan muuten hemmetin jännä naisten maantiepyöräily. Hieman kyllä otti pattiin amerikkalaispyöräilijän puolesta, joka otettiin kiinni vain muutama metri ennen maaliviivaa. Tuon kilpailijan olemus oli varvauksen jälkeen paljon puhuva….

 

Tänään alkaa nettisivujen viilaus. Riippuen tietenkin nettisuunnittelija Karin aikataulusta, mutta eiköhän meillä ole jotain uutta esitettävää ensi kuun aikana. No, viimeistään lokakuussa:-)

 

Käyn tänään vetämässä lyhyen viimeistelylenkin juoksuvalmennettaville. Kisahan on jo ensi lauantaina, joten sellainen 20-25 min kevyttä hölkkää riittää mainiosti. Lyhyt palautumislenkki tekee myös minulle hyvää.

 

Jos suunnitelmat toteutuvat, niin aavikkojuoksu alkaa reilun kolmen kuukauden kuluttua. Se on pitkä valmistautumisaika, joka pitää suunnitella tarkasti.

 

Takana on erinomaisesti sujunut kesäharjoittelu.  Aion jatkossa rytmittää harjoittelua teemalla “viikko kovaa-viikko vähän löysempää”. Tämä viikko edustaa tuota jälkimmäistä, sillä siihen kuuluu mm.velmennettavien kanssa pohjoiseen matkaamista yms.