Myönnän tämän nyt julkisesti, olen ollut uskoton jo muutaman vuoden ajan,

 

Ihastuin (..ja myöhemmin rakastuin) Nike-merkkisiin kenkiin. Korispuolen idolini M.Jordan oli Niken sponsoroima urheilija ja käytin Air Jordan kenkiä ja myöhemmin muita Niken lenkkareita.

 

Ihastus muuttui rakkaudeksi viimeistään siinä vaiheessa, kun löysin Nike Skylonit. Minusta tuli skylo-nisti. Niillä juoksin myös ensimmäisen ultrajuoksuni.

 

Ensimmäinen vakava ryppy Nike-rakkauteen ilmeni siinä vaiheessa, kun Nike lopetti Skylonin valmistuksen. Kaverini oli Suomen Nikellä duunissa ja hän sai kuulla kunniansa.

 

Kävin pari vuotta sitten Vierumäellä tapaamassa ex-huippujuoksija Ville Hautalaa, joka oli aiemmin Nikellä duunissa. Palaverimme ekat 15 minsaa kului vanhojen hyvien aikojen (=Skyloneiden) muisteluun.

 

Juoksin kuitenkin muilla Niken kengillä kohtuu säännöllisesti, kunnes löysin Nike Lunarelitet. Olin taas onneni kukkuloilla. Hommasin itselleni useammat parit Lunareita. Juoksin niillä jopa Saharan halki.

 

Ja sitten iski salama. Nike petti minut jälleen lopettamalla Lunareliten valmistuksen.

 

Oli aika tehdä lopulliset bänät ja aloittaa syrjähyppyjen kausi. En mene nyt yksityiskohtiin, mutta onhan tässä ollut pari todella villiä vuotta.

 

Työhuoneeni nurkassa on lojunut jo pidemmän aikaa Nike Lunarglide-kenkäpari, mutta olen luonut niihin enintään “halpa makkara”-katseita.

 

Juuri ennen lauantain 25 kilsan lenkkiä otin Niket viimein käteen ja ajattelin, että why not?

 

Kävelin niillä aluksi muutaman minsan kunnes lähdin juoksemaan.

 

Ensimmäinen reaktio oli “Nämähän tuntuvat aika hyviltä…ja vartin jälkeen “kirosana…miksen ole juossut näillä aiemmin?”.

 

Katsotaan nyt rauhassa, kuinka suhteemme kehittyy. Olemme päättäneet, että emme kommentoi suhdettamme julkisuudessa tämän enempää…

 

PS. Juoksin myös sunnuntain lenkin Lunareilla. Ja matkan pituus oli se sama 25 kilsaa. Kaveri mittasi.