Torttujen äärellä
Aavikkojuoksu lähestyy; kalenterin mukaan siihen on tasan viisi (5) kuukautta.
Meikäläisen valuutaksi (juoksulenkeiksi) muutettuna se on yhtä kuin noin 130 päivää ja tämä on laskettu kuuden lenkin viikkotahdin mukaan. Varovaisesti arvioiden juoksen vielä noin 2000 kilsaa ennen kuin retkikuntamme aloittaaa hiekka-aavikon ylityksen.
Hotellini (en siis omista tätä, mutta asustelen..) aamiaispöydät notkuvat kaikenlaisia herkkuja. Osaisin jo vaikka silmät sidottuna puurokulhon luokse. Nää osaa tehdä ihan loistavaa kaurapuuroa.
Puurokulhon äärellä ei ole ryysistä. Hotellin vieraat parveilevät makeiden kakkujen ja torttujen ympärillä. Fiilis on sama kuin ruotsinlaivalla. Syödään vaikka ei ole nälkä.
Tästä päästäänkin luontevasti päivä epistolaan, kyykkimiseen. Sitäkin minun on syytä treenata, sillä aavikolla aamu-ja muut tarpeet on tehtävä lämpimälle hiekalle. Saas “nähdä” mikä aistillinen kokemus siitä seuraa, kun vääntää tuotteen kuumalle hiekalle..siis vähän kuin paistinpannulle.
Mikäli jalat ja selkä eivät ole kunnossa, niin kyykkimisestä tulee tuskainen kokemus. Been there..done that.
Mutta eipä hätää, oheinen Aamulehden juttu tuli kuin tilauksesta. Siinä fysioterapeutti neuvoo, kuinka “syväkyykky on unohdettu, mutta luonnollinen lepoasento”. Kokeilkaapa.
http://www.aamulehti.fi/kotimaa/syva-kyykky-on-ihmisen-unohdettu-mutta-luonnollinen-lepoasento-nain-palautat-liikkuvuuden/
Tänään on ainakin yksi tärkeä palaveri. Ja aion järjestää ainakin yhden tapaamisen lenkkareiden kanssa.
Hyvää kesää.

