Olipahan taas…

/in /by

…hieno päivä eli voihan vitalis, niin kuin joskus mun nuoruudessa sanottiin.

 

Kävin tänään suurlähetystössä kahteenkin kertaan; aluksi pienessä neuvonpidossa ja myöhemmin erään lehden haastattelu pidettiin samassa paikassa.

 

Koska minusta on tullut sivutoiminen videokuvaaja..ja kysyin minua haastatelleelta toimittajalta luvan…, niin kuvasin haastattelua muutaman minuutin ajan. Se on sitten TV-yhtiöstä kiinni, mitä kaikkea matskua siihen ensi vuonna estettävään dokumenttiin loppujen lopuksi tulee. No, tärkeintä on, että on sitten materiaalia, josta voi valita.

 

Olimme suurlähettilään kanssa sen verran sissejä, että heitimme saunamaisissa olosuhteissa 7,5 km:n lenkin. Varjossa lämpötila oli 42 astetta, mutta auringossa ties vaikka kuinka paljon.

 

Minulla oli mukana juomapullo, johon kaadoin melko kylmää vettä ennen lenkille lähtöä. Puoli tuntia lenkin startista se oli kuin lämmintä teevettä.

 

 

 

 

Farmilla

/in /by

Vietin sunnuntai-illan retkikunnan tukitiimi-pomon Mr.M:n farmilla, joka sijaitsee vain noin 15 minuutin ajomatkan päässä kaupungista.

 

Kyseessä on noin 90 hehtaarin viherkeidas, joka on monella eri tapaa hyötykäytössä. Pääasia lienee viettää laatuaikaa kaupungin hulinan ulkopuolella, mutta kyllä siellä on kaupallista toimintaakin. He (Mr.M:n perhe..)kasvattavat tilallaan hyötykasveja, joista he saavat hieman tuloja tilan pyörittämiseen.

 

Onneksi minulla oli videokamera mukana, joten saatte myöhemmin nähdä, millaista siellä oli.

 

Tällaiset kahden keskiset illanistujaiset ovat erittäin tärkeitä hetkiä vaihtaa ajatuksia ja suunnitella tulevaa aavikon ylitystä. Puhuimme eilen mm.siitä, että koko tiimin tulee toimia erittäin kurinalaisesti, sillä aavikon ylityksestä tulee vaikea projekti. Kaikkien hankkeeseen lähtevien on keskityttävä 100% niihin tehtäviin, joihin heidät on palkattu.

 

“Don´t lower your guard…”, sillä heti kun suojaus tippuu, niin nyrkistä tulee päin pläsiä.

 

Olen täällä vielä neljä kokonaista työpäivää.

Kaksi kertaa saunassa…

/in /by

Eilen tuli saunottua kahteen kertaan. Se ensimmäinen oli ns.huonosti lämmitetty sauna, jonka lämpötila (varjossa) oli 43 astetta.

 

Juoksin lyhyen lenkin hiekkadyynillä suurlähettilään kanssa ja tukitiimini kaveri kuvasi juoksuamme. Hiekka oli melko kovapohjaista, joten siinä oli ihan ok.juosta, mutta se lämpötila oli ihan huikea.

 

Jos tuollaisessa kuumuudessa juoksisi 1800 kilsaa, joka on siis seuraavan aavikkojuoksun arvioitu pituus, niin jossain vaiheessa kroppa sanoisi työsuhteen irti, sillä auringossa lämpötila on jotain ihan muuta. Se olisi siis itsemurha.

 

No, minun on tarkoitus kipittää aavikon halki marras-joulukuun (saattaa mennä vähän tammikuunkin puolelle) aikana, jolloin päivälämpötila on inhimillisempi.

 

Se toinen saunominen oli myöhemmin illalla suurlähestystössä ja siellä oli ihan oikea saunalämpötila. Kävimme ennen bastua heittämässä vielä toisen lenkin.

 

Kävin tänään ns.kaupungilla. Olin pyytänyt hotellilta kuljettajan, joka veisi minut paikkaan, josta voisi ostaa vaikkapa paikallisia käsitöitä.

 

Reilu tunnin ajomatkan (ruuhkat olivat ihan mielettömät..) jälkeen löysin itseni paikasta, jossa myydään mm.halpaa elektroniikkaa. Hieman heikosti englantia puhuva, mutta sitä kovasti murtava kuljettaja sai toiveen viedä minut takaisin hotellille.

 

Pysähdyimme matkan varrella supermarketissa, josta ostin muutamia perushyödykkeitä.

 

Aina ei mene hommat ihan putkeen, mutta tulipahan istuttua auton takapenkillä. Ei olisi ollut mitään mieltä tylyttää kuskia, sillä hän varmaan teki parhaansa.

 

Ihmettelin siinä, että miten nämä ihmiset ovat voineet asua täällä vaikkapa 50 vuotta sitten, jolloin ei vielä ollut ilmastointia tarjolla?