Naparetki

/in /by

Olen lukenut jo suurimman osan “naparetki”-kirjaa, jonka juoni on parilla sanalla sanottuna “kolme heppua haaveilee pohjoisnavasta- matkaa suunnitellaan vain kirjoituspöydän takana-lähtö vetypallolla kohti napaa ja homma menee päin helvettiä ihan ensi sekunneista alkaen-kaikki kuolevat”.

 

Olen varmaan liian sisäpiiriläinen (ja näissä asioissa tosikko)  lukemaan tällaista kirjaa, jossa retkikunta tekee kaikki asiat päin prinkkalaa. Hullu saa olla, mutta ei tyhmä.

 

Seuraava kirjan, jonka luen, päähenkilöt ovatkin jo ihan eri planeetalta. Kaksikko Vuorenmaa-Mäkelä hiihtivät vuonna 2008 kolmen kuukauden ajan Grönlannin jäätikön halki etelästä pohjoiseen.

 

Tänään oli todella hauska lenkki. Juoksin pari tuntia lumisilla teillä ja tein siinä samalla duunia eli testasin yhtä kenkäparia. Huomenna on tiedossa vähän pidempi lenkki, mutta tällä kertaa ilman selkäreppua ja testattavia kenkiä…

Jos…

/in /by

..kaikki menee tuubiin, niin lähden noin viikon aavikkoreissulle viikolla 9. Paha tästä on toisaalta lähteä, kun ei ole vielä edes viisumia…

 

Tämän päivän treeni meni pääasiassa kenkiä testaillessa. Repussani oli kaksi paria kenkiä. Siitä repusta (Salomon) onkin juttua maaliskuun Juoksijassa.

 

Testilenkit ovat tietyllä tavalla mukavia, mutta ei siinä oikein voi ajatella muuta kuin sitä jalassa olevaa kenkäparia ja sen ominaisuuksia. Funtsailen jatkuvasti “mitä tämä kenkä on syönyt ja kenelle sekä mihin olosuhteisiin tämä juoksukenkä olisi sopivin?”

 

Jokaisesta kengästä löytyy aina paljon hyvää ja jonkun verran mussutettavaa, mutta on myös muistettava, että en aina kuulu ko.kengän kohderyhmään. Pidän itse taipuisasta ja nopeaan juoksuun innostavasta kengästä, jonka tuntuma alustaan on hyvä.

 

Itse asiassa aika harva testikenkä on edellä kuvailtu, mutta luulen osaavani kertoa mihin ja millaiselle henkilölle vaikkapa tänään juoksemani Asics tai Salomon sopivat.

 

Kai tämä jollain tavalla muistuttaa viinin maistelua. Molemmista jää hyvä maku suuhun ja sopivasti nautittuna sitä on pienessä hiprakassa. Juoksussa sitä kutsutaan vaan nimellä runner´s high:-)

 

 

 

Kuvauksissa

/in /by

Sen verran on ollut tiivistä settiä mm.työrintamalla, että en ole blogisivulle kirjoittanut.

 

Tulin hetki sitten juoksulenkiltä. Mukanani juoksi kuvaaja, joka ikuisti polulla etenemistäni. On nähkääs pieni mahdollisuus, että seuraava aavikkojuoksu kuvataan ja mikäli näin käy, niin sen yhteydessä voisi näyttää myös pienen otoksen talviharjoittelustani. Aika näyttää…