Old school

/in /by

Wanhassa vara parempi-rumat ne vaatteilla koreilee -teemalla juostiin päivän lenkki läpi.

 

Havahduin tuossa tämän päivän 2h lenkin lopussa, että yhtä poikkeusta lukuunottamatta juoksukamani ovat vuodelta 2010. Käydääs niitä vähän läpi:

 

Kengät: Vasque Velocity vm.2010, ne painaa ihan julmetusti (ainakin 400g/kenkä), mutta jotenkin niillä vaan on niin kiva juosta. Silleen aika hiljaa….

 

Millet-juoksupaita. Paidassa on hihamerkki, jokoa kertoo, että sillä on juostu Kalaharin halki v.2010. Paita on varmaan vuodelta 2009. Still going (smelly&) strong.

 

Shortsit: Patagonia vm.2014. Eli upo-uudet.

 

Sukat: Bridgedale, vuosimalli 2010. Niillä on kynnetty jo kahden autiomaan halki ja vielä on kun uudet.

 

Otan nää mukaan myös seuraavalle aavikkoreissuille. On aina mukavaa, kun on vanhat kaverit messissä.

 

 

 

 

 

 

 

Kesäkaste

/in /by

En tiedä johtuuko hyvästä tuurista vai mistä, mutta tänään kastuin vasta ensimmäistä kertaa kesän juoksulenkillä. Ja kunnolla.

 

Juoksin yhteensä noin 2,5h ja siitä noin puolet ajasta vettä tuli kuin siitä kuuluisasta saavista kaataen. Osan matkaa vaan tihuutti, joten tuona aikana ehti vaatteetkin kuivua ennen uutta vesiryöppyä.

 

No, ei se sade minua haitannut. Aika hiljaista kyläraiteilla tosin oli. Yksi juoksija tuli vastaan, eipä juuri muita.

 

Pitkän vesilenkin jälkeen lämmin suihku,kuppi kuumaa ja pala suklaakakkua tekee extra-eetvarttia.

 

 

 

 

27

/in /by

Otsikon verran tuli juostua kilsoja “juoksukoulu-oppilas” Mikon kanssa pitkin ja poikin Nuuksiota aamupäivän aikana. Sää oli todella hyvä; lämpöä siinä kahden kympin korvilla ja  tuuli vilvoitti mukavasti reppu selässä viilettäviä juoksijoita. Yksi pieni sadekuuro me saatiin niskaan, mutta se kesti vain  parisen minuttia.

 

Me saatiin myös juoksuseuraa osalle lenkkiä. Kotoa pikku seikkailulle lähtenyt Taavi-koira seurasi meitä ainakin kymmenen kilsaa Nuuksion metsissä. Hurtta kävi aina välillä vilvoittelemassa jossain vetisessä ojassa ja juoksi taas innoissaan meidän luokse.

 

Soitin jossain vaiheessa kaulapannasta löytyneeseen numeroon ja sain kuin sainkin Taavin emännän linjoille. Luovutimme polkujuoksukoira-Taavin hänen huomaansa Haukkalammen läheisyydessä. Tein sitä ennen väliaikaisen talutusremmin La Sportivan kengännauhoista, ettei Taavi saisi päähänsä jatkaa seikkailuaan. Siis loppu hyvin kaikki hyvin.

 

Olen antanut jo sen verran paljon kyytiä LS Helioksilleni, joten hommasin eilen uudet popot. Aion ottaa ne torstaina käyttöön.