Jes!

/in /by

Juoksin tänään 1h50 minsaa eikä jalkaterän pinne antanut enää minkäänlaisia merkkejä itsestään. Siis..Jes!

 

Juoksen (siis) edelleen mieluiten lenkkini yksin, mutta vaihtelu virkistää. Tänään hyvänä lenkkifrendinä oli …varmaan yksi kovakuntoisin…suurlähettiläs, jonka kanssa aavikkojuoksua on valmisteltu hitaasti, mutta varmasti.

 

Olen aina treenannut kesäisin suhteellisen kovaa, mutta tämä kesä vetää melkein vertoja 1990-luvun kesille,jolloin vedin kohtuu eläimellisiä treenejä. Juoksin tuolloin, erittäin usein, kolme lenkkiä päivässä. Ensimmäisen lenkin vuoro oli klo.06.30, toinen 13.00 ja kolmas siinä ennen iltasaunaa.

 

Nyt vaan osa lenkeistä on korvattu muulla treenillä. Kärräsin eilen ainakin kaksikymmentä kärryllistä maa-ainesta paikasta a paikkaan b.

 

Teen tänään päivän kakkostreeninä kivilohkareiden kärräystä paikasta a paikkaan b. Ja ne stemut siirtyy vielä jossain vaiheessa loppukesää paikkaan c.

 

Ja huomenna on taas lenkin jälkeen vuorossa klapien kärräystä paikasta a…..

 

 

 

Kilpajuoksu

/in /by

Ohessa on linkki vähän toisenlaiseen kilpajuoksuun..tai “kilpajuoksuun”, sillä kukaanhan ei ole vielä etelänavalle juossut, mutta monilla on ollut sinne kiire.

http://areena.yle.fi/1-2506017

 

Yle näytti parisen päivää sitten uusinnan dokumentista, joka kuvaa Scottin ja Amundsenin kisaa siitä,  kumpi on ensimmäisenä etelänavalla.En tiedä kuinka monta kertaa olen dokkarin jo katsonut, mutta aina seuraan sitä vesi kielellä.

 

On se vaan kummallista; kun tulee kotiin joltain viheliäisen kylmältä reissulta, niin sitä melkein vannoo käsi raamatulla ettei enää ikinä lähde vastaaviin olosuhteisiin, mutta kun aikaa kuluu riittävästi, niin eiköhän jalka ala jo kuopia maata.

 

Jos tässä muut suunnitelmat menevät tuubiin, niin seuraavan jäätikköreissun vuoro olisi keväällä 2018. Ja jos näin iloisesti tosiaan käy, niin jo ensi kevät-talven aikana.,,siis kohtuu pian aavikkojuoksun jälkeen…olisi tarkoitus harjoitella Lapissa tulevaa jäätikkökoitosta varten. Inarinjärvi voisi olla yksi potentiaalinen treenipaikka.

 

Maanantain lenkki sujui myönteisissä merkeissä, Jalkaterän pinne on (melkein) kuin muisto vain. Juoksen kuitenkin tämän viikon lenkit hieman varmistellen, ettei vaan tule takapakkia.

 

 

 

 

 

 

Pinne

/in /by

Eräällä viime viikon lenkillä oikeaan jalkaterään iski voimakas kipu. Ihmettelin, notta mikäs jalkaan nyt tuli?

 

Olin meillä remppaa tekevän Antin kanssa aamulenkillä (6.30), joten päätin klenkata hänen mukanaan lenkin loppuun. Muussa tapauksessa olisin kävellyt loppumatkan…(niin, meille palkataan hommiin remonttimiehiä, jotka ovat a)taitavia ja b) harrastavat juoksua).

 

Jalkaterän päälle tuli pinne, joka johtui ihan omasta mokasta. Olin sitonut kengän jalkaani parilla edellisellä lenkillä liian tiukaksi…jota en normaalisti tee..ja heti tuli turpaan.

 

Juoksin sunnuntain lenkin todella löysästi solmitulla kengällä eikä pinne vaivannut menoa, ainakaan pahemmin. Pidin myös matkavauhdin erittäin alhaisena välttäen jalkaterän aktivointia.

 

Tämä oli hyvä muistutus aavikkojuoksuakin varten. Saharassa jouduin juoksemaan osan matkaa todella löysästi nauhoitetulla kengällä, sillä koin tuolloin vähän samantyyppisiä oireita.

 

Ja vielä jatkan sen verran, että näihin jalkojen pikku oikkuihin on valmistauduttava ottamalla pitkille aavikkojuoksuille eri tyyppisiä kenkiä mukaan.Tällaisessa tapauksessa ruumatilaltaan isohko ja täysin saumaton kenkä voi pelastaa jopa koko aavikkojuoksun. Jalkineen sisällä oleva sauma voi painaa jotain niveltä vasten niin paljon, että se aiheuttaa edellä mainitun vaivan.

 

Juoksin eilen (ja juoksen tänään..) The North Facen Ultra Endurancella. Otan ne melko varmasti myös aavikolle mukaan…