Varvaus

/in /by

Sunnuntaina eräällä hiihtäjällä oli paska suksi. Yllättävää:-)

 

Mulla oli hyvä kenkä. Se viime viikolla ärtynyt nilkan nivel ei ollut tämän päivän lenkistä moksiskaan. “Sillä se lähtee millä se on tullutkin” sanovat monet juoksijat.

 

Olen löytänyt aika viimeisen päälle hyvän lenkkireitin. Se kulkee pääasiassa metsässä ja osa reitistä on teknisesti haastavaa. Löysin reitin sen viime talvena ja vedin tuolloin polulla parit kunnon pannut, mutta nyt olen pysynyt pystyssä.

 

Kilpailuvietti nostaa aika ajoin päätään. Näin tänään (maantie-osuudella)juoksijan noin 500 metriä edelläni. Vaikka tarkoitus oli juosta hidasvauhtinen lenkki, niin taas päässä niksahti  ja minun oli pakko lähteä jahtiin…sekä mentävä ohi. Metsässä kun juoksee, niin tätä “ongelmaa” ei tule, sillä harvoin, jos koskaan siellä tulee ketään edes vastaan.

 

 

Tuulen viemää

/in /by

Suomen tämän vuosikymmenen menestyneintä naishiihtourheilijaa vaivaa (ajoittaisen) huonon sihdin lisäksi kyky ottaa epäonnistumista omaan piikkiin.

 

Aiemmissa kisoissa shittiä ovat saaneet niin huoltoporukka ja/tai oikukkaat tuulet. Eilen oli vuorossa tuuliososuhteet, vaikka viirit eivät edes värähtäneet. No, joukkueen valmentaja sanoi totuuden, syy ei ollut tuulissa.

http://www.iltasanomat.fi/ampumahiihto/art-2000005082993.html

 

Ilman tätä händikäppiä KM olisi yksi suosikkiurheilijoistani, mutta en peukuta urheilijaa, joka syyttää epäonnistumisesta aina olosuhteita.

 

Olen edistänyt aavikkoprojektiani eri rintamilla.

 

Satelliittiasiantuntijani Pentti Kotiaho kertoi hyviä uutisia liittyen videokuvan lähettämiseen. Tavoitteena kun on välittää tunnelmia aavikolta muutenkin kuin verbaalisesti.

 

Teknisesti videoclippien lähettäminen on..jos ei nyt helppoa…niin hyvin toteutettavissa. Hiekkamyrskyt ja sen semmoiset voivat ajoittain heittää kapulaa rattaisiin.

 

Ongelma tai haaste, miten vain, on ollut videomatskun lähettämisen hinta. Siinä kuulkaa tuhatlappuset lentävät bittiavaruuteen, kun dataa sinkoutuu vaikkapa tälle sivustolle tai joidenkin medioiden käyttöön.

 

Pena kertoi, että erään tietokoneohjeman avulla  bitit saadaan pakattua pieneen kokoon, mutta videon laatu ei pahemmin kärsisi. On se vaan ilo tehdä ammattilaisten kanssa duunia!!

 

Tavoite on edelleen se, että tulen aavikon toiseen laitaan 6.12.2017.

Valmisteluihin on aikaa kahdeksan (8) kuukautta.

 

Nyt lähden kahden tunnin metsälenkille.

 

Pitkä marssi

/in /by

Bongasin netistä tiedon, että pari miekkosta yrittää päästä tämän kauden aikana pohjoisnavalle ilman ulkopuolista apua. Hattu päästä, mikäli tavoite toteutuu.

 

Päädyin miesten nettisivuille. Muuten kivat nettisivut, mutta sisältö oli aikamoista spedeilyä.

 

“yhden viikon aikana 633 pääsee Mount Everestin huipulle, mutta me olemme eka tiimi kolmeen vuoteen joka edes yrittää päästä navalle”.

 

Miksi verrata omaa tekemistä muiden tekemisiin? Miksi pitää nostaa esille, että matkalla on (ehkä) jääkarhuja, ja että pelastautuminen ei ole hätätilanteessa varmaa. Toihan on ihan perussettiä.

 

Jokainen, joka lähtee pitkälle aavikko-ja jäätikköretkelle tietää, että vastassa on myrkyllisiä käärmeitä, mahdollisia terroristeja, jääkarhuja, usean kymmenen asteen pakkasia, tana kuumaa, upottavaa hiekkaa, hurrikaaniksi äityviä tuulia. Miksi niitä pitää nostaa esille? Ihan tarpeetonta itsekorostusta a´la ollaan muuten kovia jätkiä!http://www.lastgreatmarch.com/the-team.html

 

Tuo heppujen esitystapa on hyvin poikkeuksellinen, sillä yleensä aavikko-ja jäätikköretkeilijät ovat mukavan vaatimatonta porukkaa…paria poikkeusta lukuunottamatta:-)

 

On tietenkin aivan eri asia, jos media haluaa korostaa matkan vaarallisuutta tai muuta sellaista. Sille ei mahda mitään, sillä esimerkiksi toimittajan laatimaa tekstiä ei voi muuttaa muuten kuin virheellisen tiedon osalta. No, suomalainen media toimii näissä asioissa ihan loistavasti.