Välttämätön paha?
Juoksija-lehdessä esitellään usein ns.tavisliikkujia. Elokuun lehden kasvona on yrittäjä-juoksija-triathlonisti Timo Lappi.
Timon lähestyminen liikuntaan on mukavan ei-tosikkomainen, mutta kuitenkin sopivan tavoitteellinen. Hän puhuu mm.riittävän levon ja palautumisen puolesta a´la “kovat jätkät ja tytöt nukkuvat paljon”. Palautumiseen ei pitäisikään suhtautua välttämättömänä pahana.
“Uni palauttaa elimistön rasituksesta ja väsymyksestä ja tasapainottaa hermoston toimintaa. Se vahvistaa vastustuskykyä aktivoidessaan sairauksien ja tulehdusten torjuntamekanismeja elimistössä. Se vaikuttaa myös muihin elimistön säätelyjärjestelmiin, kuten hormoneihin” (Lähde: Suomen mielenterveysseura).
Vielä kymmenen vuotta sitten en pitänyt palautumispäiviä. Juoksin lähes aina ja kaikkialla. Olin myös telakalla nykyistä useammin ja rasituksesta tai vammoista palautuminen kesti (harmittavan) kauan.
Joitakin vuosia sitten siirryin kuusipäiväiseen juoksuharjoitteluun ja kas kummaa, vammat ovat tipotiessään (koputan napakasti puuta), mutta kunto on vähintään yhtä hyvä kuin taannoin.
Juoksin viikonloppuna kaksi 25 kilsan lenkkiä, joista toinen oli melko kovavauhtinen ja toisen vedin vähän leppoisammin. Tänään sit palautellaan. Kävelen varmaan about tunnin lenkin, that´s it.
Tiistaina taas baanalle akut hyvin ladattuina!
