Vauhdin hurmaa

/in /by

Juoksin sunnuntain lenkin pääosin metsäpoluilla.

 

Kapealla kinttupolulla juostessa tulee helposti näköharma. Nostat vauhtia ja tunnet, kuinka puut vaan vilisevät silmissä. Luulet eteneväsi todella rivakkaa vauhtia.

 

No, totuushan on kuitenkin se, että mikäli juoksit sitä samaa “hurjaa”vauhtia vaikkapa hiekkatiellä, niin löntystelyähän se olisi.

 

Jäin viime talvena tämän näköharhan vangiksi. Juoksin marras-helmikuun välisen ajan lähes poikkeuksetta poluilla. Siirsin harjoittelun painopistettä hiekkateille vasta lopputalven ja alkukevään aikana.

 

Ihmettelin, kun juoksu ei kulje. Olin kuvitellut juoksevani talvipoluilla ihan hyvää vauhtia, mutta todellisuudessa vauhti oli ollut todella hiljainen. Ja kun yritin juosta hiekalla lujempaa, niin eihän siitä meinannut tulla mitään.Jalat kyllä toimi, mutta hapenotto ei.

 

Tulevana talvena on juostava 1-2 rivakampivauhtista lenkkiä per viikko nopeammalla alustalla.

Kuormitus

/in /by

Ihmiset, toisin kun muut maapallon eläväiset, ovat kovia kuormittamaan…niin itseään kuin ympäröivää luontoa.

 

Aina sen jälkeen, kun olen viettänyt pidemmän ajan jossain ns. jumalan selän takana, niin paluu tähän kulutusyhteiskuntaan on ollut  (välillä jopa hemmetin)vaikeaa. Varsinkin se ensimmäinen visiitti jossain ostoparatiisissa on “mind blowing experience”.

 

No, ei siitä mene kuin korkeintaan kuukausi reissusta, niin minut on integroitu normimeininkiin.

 

Ehkä sinne aivosopukan (yks.) perukoille on kuitenkin jäänyt ajatus itämään, ettei tämän nyt ihan tällaista tarvitsisi olla….

 

Suurin osa tuntemistani outdoor-urheilijoista ovat ns.kamahomoja. (Tämä on yleisesti käytetty ilmaus henkilöstä, joka ostaa hulluna uusia vermeitä ja vempaimia, joten tästä ei kannata vetää hernettä nenään tai järjestää mitään marsseja)

 

Nämä samaiset (pääosin hemmot, johon kuulun itse) ovat myös huolissaan ympäristön kuormittumisesta. Tässä on siis hillitön ristiriita puhumisen ja tekemisen välillä. Sama juttu duunin tekemisen kanssa. Pitäisi löytää parempi balanssi työn ja vapaa-ajan välille.

 

No mitä niihin vermeisiin tulee, niin yhä useampi kamahomo valitsee tuotteita, jotka ovat “eettisemmin” valmistettuja.  Ja yhä useampi jopa korjaa vaatteen, jos se menee rikki.

Hidasta muotia ja kierrätettyä materiaalia – yhä useampi brändi panostaa kestävään tuotantoon

Oheisessa jutussa esiintyvä vaatevalmistaja Patagonia teki vuosia sitten näyttävän printtikampanjan, jonka slogan oli “Don´t buy this product” ja kuvassa oli eräs heidän takeistaan. Viesti oli se, että jos et tarvitse uutta takkia, niin älä osta sitä? Kampanjan jälkeen Patagonian vaatteita myytiin taas enemmän….

 

Nyt lähden sunnuntain pitkälle lenkille. On taas aika kuormittaa kehoa.

2/24

/in /by

Tuli heitettyä kaksi hyvää lenkkiä vajaan vuorokauden sisään.

 

Ensiksi kiersin Espoon Laajalahden kaverini Raunon kanssa. Sen jälkeen tulin kotiin nukkumaan ja heti sen perään lähdin Nuuksioon, jossa treffasin kaverini Heikin.

 

Hän juoksee ensi viikonloppuna Kolilla vaativan “Vaarojen maratonin” ja tämän päiväinen Nuuksion lenkki toimi valmistavana harjoituksena Kolin koitokseen…..joka on muuten yksi vaativimmista maratoneista mitä Suomi voi tarjota.

 

Jos pitäisi valita tämän vuoden Juoksija-lehdistä tärkein artikkeli, niin yhden miehen raati valitsisi sellaiseksi (syyskuussa 2016 ilmestyneen..) “Hiljaa & Kovaa”-artikkelin.

 

Otaksun ja osittain tiedän, että monet juoksijat treenaavat päin prinkkalaa. Ja tämä koskee varsinkin miehiä.

 

Ongelmana on se, että suuri osa harjoittelusta tehdään liian kovilla tehoilla. Peräti 80% juoksuharjoituksista tulisi tehdä ns.peruskestävyystasolla. Piste.

 

Puhuin tästä aiheesta lenkkikavereilleni niin eilisellä kuin tämän päivän lenkillä. Varsinkin perjantai-iltana juoksuvauhti meinasi kasvaa jatkuvasti liian korkeaksi ja jouduimme Raunon kanssa jarruttelemaan menoa ihan jatkuvalla syötöllä. Tänään lenkkivauhtia hillitsivät Nuuksion jyrkät ylämäet, joten sitä ongelmaa ei ollut:-)