Suomalaisia kutsutaan rallikansaksi. Ja onhan meillä esittää muulle maailmalle liuta MM-kultaa saavuttaneita kuskeja ja karttureita. Tästä meidän naapurustosta on kotoisin eräs kovimmista, Marcus Grönholm sekä kartturi Timo Rautiainen, joka tietääkseni asuu vieläkin noin kilsan päässä tästä meidän tönöstä.

 

Ralleista vielä sen verran, että aika moni on varmaan kuullut Paris-Dakar -rallista, jonka nimi on vuosien mittaan typistynyt Dakar-kisaksi. Tämän vuoden kisahan saatiin just päätökseen….

 

Dakar-kisan historia kiinnostaa minua erityisen paljon muutamasta syystä johtuen. Ensinnäkin. Paris-Dakarin isä, ranskalainen Thierry Sabine, eksyi moottoripyörällään aavikolle vuonna 1977. Siellä samassa paikassa minäkin olin eksyksissä, nimittäin Libyan Saharassa (2008).

 

Päästyään ihmisten ilmoille Sabine sai päähänsä idean, että mitäs jos tuonne aavikolle järjestäisi seikkailullisen rallikisan. Ja jo vuonna 1978 järjestettiin ensimmäinen Pariisista Dakariin (Senegalin pääkaupunki) päättyvä kisa, johon osallistui 182 ajoneuvoa. Noin 10,000 kilsan etapin selvitti vain 74 kisaajaa.

 

Poliittisista syistä, Saharan alueella on pahuksen vaikea järjestää edes sen halki halkovaa juoksua, saatika alati kasvavaa seiikailukisaa.

 

Kisan historia sai uuden käänteen vuonna 2008.

 

Mauritania, jouluaattona 2007. Viisi ranskalaista turistia oli nauttimassa Aleg-nimisessä kaupungissa piknikkiä, kun heidän kimppuunsa hyökättiin. Tulos, neljä heistä kuoli ja viides haavoittui todella pahasti.

 

Kymmenen päivän kuluttua tapahtuneesta, Paris-Dakar -organisaatio päätti peruuttaa kisan Ranskan hallituksen “ohjeistamana”.

Tietojen mukaan terroristijärjestöt olivat esittäneet uhkauksia kisaorganisaatiota vastaan.

 

Syksyllä 2007 olin ilmoittautunut Mauritaniassa järjestettävään 250 kilsan juoksukilpailuun. Pian edellä mainitun terroristi-iskun jälkeen kisajärjestäjä Cyril Fondeville otti minuun yhteyttä kertoakseen, että aavikkokisa on peruutettu.

 

Suurin osa kisaajista oli nimittäin ranskalaisia. Cyrilin mukaan mikään ranskalainen vakuutusyhtiö ei tulisi myöntämään  kisavakuutusta, jota ilman kisaan ei voi edes osallistua. Hän päätti siirtää kisan toisaalle, Saharan ulkopuolelle.

 

Veri veti kuitenkin Saharaan, joten päätin olla osallistumatta Cyrilin “varjokisaan” ja päädyin pari kuukautta myöhemmin Libyaan…

 

Pääsin kuitenkin Mauritaniaan neljä vuotta myöhemmin. Terrorismin varjo oli kuitenkin jopa voimakkaampana alueen yllä. Siitä syystä minulla oli enimmillään 14 sotilaspoliisia (ja kaksi suomalaista erikoisjoukkosotilasta) turvaamassa selustaani.

 

Takaisin tähän päivään. Olen suunnitellut vuodesta 2013 aavikon ylitystä “Saharan tapaan”.  Suurin syy miksi juoksu ei ole vielä toteutunut liittyy suurelta osin ns.turvallisuusvajeeseen.

 

Minullehan jo myönnettiin lupa viime maaliskuussa, mutta se peruutettiin syyskuussa 2016. Muussa tapauksessa aavikkojuoksu olisi jo ohi.

Periksi ei kuitenkaan anneta. Uusi tähtäin on asetettu lokakuulle 2017.

 

Treenit ovat sujuneet hyvin. Juoksentelen 1.30-2h pituisia peruskestävyyslenkkejä. Sen lisäksi teen minimissään tunnin verran lihaskuntoduunia pöllejä hakatessa. Sama on laulu tänäänkin.