Käyn (erittäin harvoin) eräässä työpaikkaruokalassa. Syy snadiin boikottiin liittyy keittiöhenkilökunnan kanssa käytyyn keskusteluun.

 

Erään “päivän listalla” oli broileria. Kysyin keittiöhenkilöltä, notta mistähän broileri on kotoisin? Hän vastasi, että suomalainen asiakas ei ole valmis maksamaan niin paljon lounasruoastaan, että heille voisi tarjota kotimaista broileria. Vastasin, että en kysynyt sitä vaan, että mistä broileri on kotoisin? Se jäi epäselväksi. Epäilen, että Thaimaasta. No thanks.

 

Mikäli olen ymmärtänyt oikein, niin ainakin suurkeittiöt ja tietyt ravintolat käyttävät verrattain paljon ulkomailta tuotuja lihajalosteita. Myös mm.riistaa, vaikka suomalaiset metsät ovat täynnä sitä. No nähtävästi se kandee tuoda Uudesta-Seelannista. Minä syön kotimaista. Onneksi on vaihtoehtoja.

 

Ruoan alkuperä kiinnostaa sen verran paljon, että äänestän lompakolla.

 

Norjalainen kassilohi jää altaaseen. Ja jäisi monelta muultakin, jos viitsisivät selvittää, millä roskarehulla niitä ruokitaan. Suomalainen muikku on halvempaa ja paljon terveellisempää. Toiselta puolelta maapalloa roudattu riista ei pääse lautaselleni. Valitsen mielummin inarilaisen poromiehen laatutuotteen. Sen tilaaminenkin pääkallopaikalta on helppoa, ns.napin painalluksen takana.

 

Pysytään aiheessa. Olen lisännyt liikuntaa siihen malliin, että on jatkuvasti nälkä. Lauantaina oli kolme treeniä, joista kaksi oli melko lyhyitä juoksulenkkejä.

 

Tänään maanantaina harjoituspäiväkirjassa lukee seuraavaa: 30 minuutin lihaskuntotreeni, tunnin maastolenkki. Jälkimmäinen tapahtuu Pirttimäessä.

 

Viikon tavoite: 13 tuntia treeniä. Ja kevyttä arkiliikuntaa sen päälle.