Seikkailukaverini Greg sai päätökseen taas yhden hienon seikkailun. Hän polki jenkkien halki fillarilla. Matkaa kertyi sellainen 5000 kilsaa. Mahtaa miehellä olla hanuri hellänä….

 

Se, milloin tiemme kohtaavaat yhteisen seikkailun parissa jää nähtäväksi. Ainakin aavikolla taivallan yksin (tukitiimin avustamana), mutta seuraavan jäätikköseikkailun osalta tilanne on vielä auki.

 

On nimittäin helpompaa juosta yksin kuin vaikkapa jonkun toisen kanssa, vaikka moni luulee, että asia on juuri päin vastoin.

 

Saa nähdä pääsenkö tällä johonkin aforismigalleriaan, mutta “Mitä enemmän jalkoja sitä enemmän ongelmia”.

 

Yksin juostessa saa juosta ihan omaa tahtia. Tämän suhteen ei ole ollut ikinä mitään ongelmia esim.Gregin kanssa, mutta on se silti vapauttavaa saada juosta just sitä vauhtia kun huvittaa.

 

En tarvitse pitkillä taivalluksilla toisen kanssa jutustelua, vaikka se onkin mukava turista niitä näitä jolkottelun yhteydessä. Meikäläinen on ainakin niin fokusoitunut suoritukseen, että käyn mielummin sisäistä kuin ulkoista keskustelua.

 

Esimerkiksi Kalaharissa pari ekaa päivää oli ihan hillitöntä pälätystä, mutta viimeiset kaksi viikkoa juoksin pääosin ihan itsekseni. Niitä käärmeitäkin oli niin helvetisti, että oli ihan aiheellista keskittyä niiden väistelyyn kuin rupatteluun.

 

Olen harjoitellut kesän aikana pääasiassa yksin.  Kevätkaudella tuli juostua todella paljon ryhmälenkkejä valmennettavien kanssa.

 

Nyt se projekti on yhtä elokuista ryhmälenkkiä vaille valmis. Sen jälkeen ryhmä suuntaa kohti Pyhätunturia, jossa järjestetään jo 4.tunturijuoksutapahtuma. Sen jälkeen antoisa projekti on taputeltu.

 

Teen tänään samanlaisen harjoituksen kuin eilen. Hiekkatiellä jolkottelua siis….