Otsikko kertoo koko viikon kulun. Siihen on sisältynyt paljon juoksevia asioita, mutta sitä oikeaa juoksemista olen ehtinyt harrastamaan historiallisen vähän.
Jatkan systemaattista harjoittelua lauantaista alkaen ja vedän hieman kovennettua treeniä aina Loppiaiseen asti. Pidän tuon ajanjakson pääasiassa lomaa.
Valoa kaamokseen tuo tieto siitä, että lähden helmikuussa käymään Saharassa… ja toivoakseni myös maaliskuussa.
Olemme edelleen kovasti järjestämässä Saharan seikkailujuoksua maaliskuussa 2018. Tarvitsemme vielä neljä mukaan lähtijää.
Olemme lisänneet päivittäiseksi juoksumatkaksi 12,5 kilsaa eli mikäli ei huvita juosta 25 kilsaa/päivä, niin no problem.
Eilinen lumijuoksu tuntuu mukavasti kintereissä. Se oli ihan parasta treeniä.
Tuolla maailmalla on tullut juostua aika monenlaisissa olosuhteissa, mutta ei jäänyt suomalainen sää tänään pekkaa pahemmaksi.
Minun oli tarkoitus menä juoksemaan Nuuksioon kaverini Raunon kanssa. Haaveeksi se jäi, sillä ruuhkat kohti Nuuksiota olivat niin eeppiset, että oli pakko ottaa käyttöön suunnitelma b.
Juoksimme lenkin Leppävaaran urheilupuiston läheisissä metsissä ja poluilla.
Oli jännä huomata, että siellä oli lunta selvästi enemmän kuin Turunväylän eteläpuolella, vaikka välimatkaa on vain jokunen kilometri.
Koimme (todennäköisesti) myös hienon valoilmiön, valokaaren.
Juoksimme metsästä kohti ulkoilureittiä, kun yhtäkkiä näimme sinisen välähdyksen, tai oikeastaan kaksi. Ihmettelimme, että mistä se oikein tuli.
Olimme kymmenen metrin päässä isoista sähkölinjoista, kun välähdys tapahtui. Vastaavanlaissia valoilmiöitä on tänään nähty myös Varsinais-Suomessa.http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201712122200599801_u0.shtml
Lunta oli varmaan 10-15 senttiä ja se oli raskasta eli luonto tarjosi meille todella hyvät olosuhteet kunnon treenille!!!
