Aboa

/in /by

Moni varmaan tietää, että Suomella on oma tutkimusasema etelämantereella. Olen seurannut tutkimusasemamme Aboan blogia aina ajoittain, sillä ystäväni Antti työskentelee siellä tämänkin kauden ajan. Ohessa linkki tutkimusaseman sivulle….

 

http://www.antarctica.fi/retkikuntaraportti-18.12.2017

 

Antti on myös tuleva retkikuntakaveri, kunhan vaan jossain vaiheessa pääsemme jäätikölle. Sitä kuitenkin jo suunnitellaan tässä muun tohinan ohella.

 

Kerran etelämantereen jäätiköllä vierailleena voi olla silleen positiivisen kateellinen hepuille, jotka saavat työskennellä noin hienoissa olosuhteissa.

 

Tosin ne olosuhteet vaihtelevat vähän väliä. Nyt sinne on luvattu useita aurinkoisia päiviä, mutta ihan muutama päivä sitten siellä puhalteli 35 m/s tuulet….

 

Tänään kaksi lenkkiä. Ei pöllömmin!

 

Tolkun tekstiä

/in /by

Luulin, että tämä jouluviikko on aikataulun osalta lelli ja ehdin treenata mielin määrin. Kuinka väärässä jälleen olinkaan….

 

Olen (luullakseni) pysynyt kohtuu terveenä syystä, että kuuntelen tarkalla korvalla kehoani. Tässä on hyvää (hieman aiheeseen liittyvää..) tolkun tekstiä, kannattaa lukea. https://www.hs.fi/ura/art-2000005398363.html

 

Tällekin päivälle on siunaantunut pari (yllättävää) palaveria, mutta ehtinen kevyelle joulun aluslenkille.

Toinen koti

/in /by

Kävin tänään viimeistä kertaa Juoksijassa.

 

Siis tänä vuonna..ensi vuonna jatketaan pohjoismaiden suurimman juoksulehden pusaamista. Ja tietty myös Hiihdon ja muiden lehtien tekemistä ihan yhtä suurella innolla.

 

Olen melko innoissani ensi vuoden projekteista.  Helmikuussa matkaan Saharaan Eikä se (toivottavasti) jää siihen, vaan suunnitelmissa on käydä siellä pari kolme kertaa vuoden aikana.

 

Mulla on aivan erityinen suhde maailman suurimpaan hiekkaerämaahan. Sitä on todella vaikea selittää.

 

Muistan kun olimme marraskuussa 2011 Mauritaniassa suunnittelemassa Saharan halkijuoksua. Lähdimme ajamaan Nouakchottista kohti pohjoista eli Marokkoa.

 

Kun näin ensimmäiset dyynit, niin huusin kuskille “stop”. Juoksin kohti dyynejä ja jengi ihmetteli maastoautoissa, että mitä helvettiä tolle nyt tuli.

 

Olin näkemästäni niin innoissani, että juoksentelin mielipuolen lailla dyynejä ylös alas.

 

Enka saanut siitä herkusta tarpeekseni edes 31 juoksupäivän aikana vaan minun tekee mieli mennä sinne aina ja yhä vaan….

 

PS. Lähtekää mukaan…https://vetikkotravel.com/juoksuseikkailu-saharassa-seikkailujuoksija-jukka-viljasen-mukana/

 

 

Muistan