Sanattomaksi vetää
Lauantaina tuli vedettyä niin hieno lenkki, ettei sitä oikein osaa edes kuvailla.
Matkassa oli mukana hyvä kaveri, silmiä hiveli Nuuksion maisemat jaaurinkoinen loistosää, lumikenkäilyä ja lista jatkuu…eikä pidä unohtaa Solvallan Haltiassa nauttittuja korvapuusteja ja kaffetta.
Tuohon urheilullisempaan puoleen meni hitusen yli kolme tuntia.
Mitä lumikenkiin tulee, niin aion perehtyä uusimpiin malleihin vielä tämän vuoden puolella.
Olen juossut (ja kävellyt) TSL 418 malleilla. Ne olivat myös Grönlannin jäätiköllä mukana.
Kehitys kehittyy ja niin myös lumikengät. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, niin juoksuun tarkoitettujen lumikenkien paino on tippunut roimasti ja juostavuus on parantunut.
Saan testiin GV-merkin juoksuun tarkoitetut lumikengät vielä lopputalven aikana. Myös TSL:n uusimmat mallit ovat tietojeni mukaan kehittyneet suurin harppauksin, joten nekin olisi vielä hyvä testata ennen ensi vuoden jäätikköreissua.
Lumikengillä on melko helppo nousta jyrkempääkin mäkeä ylös, sillä pohjassa on piikkimäsiä hampaita, jotka antavat huippupidon. Sen lisäksi lumikengissä on usein kantapohjan alle käännetty korotepala, jonka avulla (jyrkässäkin..)ylämäessä kiipeäminen sujuu helposti eikä pohje joudu kovaan venytykseen.
Arvellaan, että lumikenkiä on käytetty jo tuhansia vuosia, jopa 6000 vuotta sitten. Keski-Aasiasta on löydetty merkkejä muinaisista lumikengistä, puisista välineistä, jotka helpottivat kulkua upottavassa lumessa. Niitä on käytetty sekä metsästyksessä että sotajoukkojen liikkumisen apuna.
Lumikengät tunnetaan kuitenkin ehkä parhaiten inuiittien ja intiaanien historista. Ja 1800 luvulla lumikenkäily oli muodikas kuntoilulaji Pohjois-Amerikassa. Lumikengät olivat siellä yleisestikin keskeinen lumessaliikkumisen apuväline, ennen kuin sukset yleistyivät Pohjois-Amerikkaan muuttaneiden pohjoismaalaisten myötä.
Lumikenkäily on myös pahuksen tehokasta liikuntaa. Kaloreita palaa peruskävelyyn verrattuna rutkasti enemmän.

