Jos joku kirjoittaisi tänään vaikkapa Hesariin jutun ilmaston lämpenemisestä, niin kommenttipalstalle ilmestyisi useita erimielisiä kynäelmiä, joissa toimittajaa pyydettäisiin katsomaan tämän hetkistä ulkolämpötilaa.

 

Olen luennoillani ottanut usein esille sen, että meillä on taipumus katsoa ympäröivää maailmaa mehupillin läpi. Emme näe pitkälle emmekä sivulle.

 

Mitä ilmastoon tulee, niin tosiasia on kuitenkin se, että tänäkin vuonna arktisella alueella ollaan rikkomassa lämpöennätyksiä.

 

http://theadventureblog.blogspot.fi/2018/02/temperatures-in-arctic-climb-45-above.html

 

Kraig Becker, joka julkaisee suosittua The Adventureblogia on kirjoittanut samasta aiheesta kuin minä. Se kuuluu, onko viimeinen hiihto pohjoisnavalle jo nähty (2014). Aika näyttää.

 

Se hiihtääkö sinne joku ja joskus on tietenkin maailman mittakaavassa mitätön juttu, mutta tällaisten tarinoiden kautta ihmisille voi avautua paremmin meitä ymäröivä todellisuus.

 

Tästä syystä olen Arktisen Neuvoston käytettävissä. Ja muidenkin tahojen, jos sillä voidaan edistää tärkeitä asioita.

 

Viime reissulla Saharassa vierailin paikallisen Nomadin (paimentolaisen) luona.

 

Perheeseen kuului isän ja äidin lisäksi 5-6 vuotias tyttö. Hän tarkkaili meikäläistä varautuneesti, mutta suu levisi hymyyn, kun hän sai Youssefilta hieman makeisia. Ja perheen äiti särkyyn pari pilleriä.

Lapsella oli yksi lelu; pienikokoinen kuorma-auto.

 

Ensi kerralla kun menen sinne, niin minullakin on viemisiä.

 

Juoksin perjantaina metsässä 1,5h. Teen vielä toisen lenkin meren jäällä.