Julkistan seuraavan seikkailun pian. Tai oikeastaan sen tekee Ulkoministriö/Arktinen Neuvosto, jonka kanssa teen yhteistyötä. Siihen hetkeen kulunee noin kuukausi.
Tämän päivän hiihtolenkillä tuli funtsailtua ruokaa. Ei siksi, että minulla olisi ollut nälkä vaan siksi, että sitä edeltänyt lounas oli kehnonlainen. Paljastetaan sen verran, että paikka oli Torvisen maja, ihan Luoston hiihtolatujen kupeessa oleva punainen mökki, jossa on tarjolla mm.10 eurolla lohisoppaa.
No, olemme hiihtäneet majan ohi sen verran monta kertaa, että olihan se pakko käydä katsastamassa. Maja on mukavasti alkuperäisessä iskussa takkoineen päivineen.
Mutta se soppa…se oli tulikuumaa, annos oli pieni. Perunassa ei ollut tingitty, mutta kalassa kyllä. Kyytipojaksi luvattiin kylmää vettä ja sitä se totisesti olikin. Leivän piti olla rukiista, mutta sitä ei ollut nimeksikään. Onhan siellä tarjolla muutakin syötävää, joten ei nyt tuomita yhden kokemuksen perusteella koko paikkaa. Miljöö saa täydet pisteet.
Ruoka on yksi seikkailujen tärkein osa-alue, vähän niin kuin Viisikko-kirjoissa.
Paras ruokakokemus on ollut ehdottomasti silloin, kun juoksimme Kalaharin autiomaan halki. En laihtunut juuri lainkaan, vaikka kilsoja kertyi ainakin tuhat. Retkikuntaamme kuulumut Captain .niminen herra kokkaili meille iltaisin mielettömän hyviä safkoja melko yksikertaisista aineksista.
Saharaa ylittäessäni laihduin melkein näkymättömäksi eli siltä osin matka ei mennyt ihan tuubiin.
Seuraavaa (piakkoin julkistettavaa) seikkailua suunniteltaessa muonan merkitys tulee olemaan aiempaa keskeisemmässä roolissa. Grönlannin jäätiköllä sapuska oli ihan hyvää, mutta parempaa on luvassa.
Voin jo nähdä mielessäni, kuinka vetäydyn teltassa (toivottavasti..)lämpimään makuupussiin mutustelemaan jotain herkkua. Se on sellainen hetki, että siinä meinaa alahuuli alkaa väpättämään…
Tätä kirjoittaessa tuli nälkä, vaikka join puoli kulhollista palautusjuomaa. Siinä oli mustikkaa, jädeä ja maitoa. Taidan pistää takkaan tulen ja kaivaa makkaratikun esiin…
