Hippi

/in /by

Ostin reilu kymmenen vuotta sitten kirjan, jonka nimi oli “Let my people go surfing”. Kirjan takana oli Yvon Chouinard, vaatemerkki Patagonian luoja ja omistaja.

 

Luin tietenkin kirjan otsikon “let my people go running” eli se kolahti minulle heti. Ja kun olen aina ollut kiinnostunut originelleista ihmisistä, juuri siis sellaisista kuin Yvon C, niin ostin kirjan ja luin sen. Pariinkiin otteeseen.

 

Ohessa on YC:n haastattelu. Niitä löytyy googlaamalla paljon lisää ja Youtube on täynnä hänen puheita ja haastatteluja.

 

Käytän paljon Patagonian vaatteita. Vanhimmat ovat yli kymmenen vuoden takaa ja ne ovat edelleen lempikledjujani. Oheisen jutun otsikko kertoo miksi diggaan Patskun tuotteista. Ne ovat kestäviä. Olen kirjoittanut tähän blogiin moneen kertaan inhostani kertakäyttökulttuuria vastaan ja myös nostanut esille tuotteita, joiden laatu on priimaa.

 

Teen sen uudelleen, eli tässä lista tuotemerkeistä, joiden olen havainnut kestävän ns. isältä pojalle. Ilmiantakaa omia suosikkejanne, nämä ovat minun:

 

Tietokone: Panasonic Toughbook

Vaatetus: Patagonia, Millet, Bridgedale, Camelbak, La Sportiva,

Auto: Toyota Land Cruiser

Pesukoneet: Miele

Kello: Traser

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/hippi-ja-miljardoori-haluaa-luoda-tuotteita–jotka-kestavat-ikuisesti/krmW2mMF

Uusi treenikausi

/in /by

Se on sitten avattu, nimittäin uusi harjoituskausi.

 

Ehkäpä suurimman mokan mitä tässä kohtaa voi tehdä on aloittaa liian kovilla panoksilla. Puhun tästä myös valmennettavilleni ja noudatan sitä tietysti myös itse.

 

Juoksin lauantaina 1h30 minsaa jäisillä poluilla. Vauhti oli hiljainen. Yritin nauttia myös hienoista maisemista niin paljon kuin kuoppainen ja muhkurainen juoksualusta antoi myötä.

 

Pihalla on ollut viime syksystä asti kasa pöllejä, jotka ovat talvipakkasessa jäätyneet juuri sopivan rapeiksi, joten näytin niille kirveen terää reilun tunnin ajan. halkojen hakkuu on juoksun jälkeen toiseksi parasta treeniä. Hiihto on muuten noussut jo kolmostilalle….

 

Tänään jatketaan samalla tahdilla. Aamulenkki, jonka jälkeen on taas puiden hakkausta. Ja illalla vielä noin tunnin kävelylenkki kaverin kanssa.

 

 

Sponsoreita….

/in /by

…onko heitä?

 

Olen jutellut menneen vuosikymmenen aikana usean kotimaisen seikkailijan kanssa.

 

Sellaisten, jotka ovat jo vakiinnuttaneet asemansa ja sellaisten, jotka haluavat siihen asemaan.

 

Mikäli seikkailullinen henkilö haluaa päästä tavoitteeseen, niin hänellä on oltava vahva kassa tai ulkopuolisia rahoittajia.

 

Useimmat tarvitsevat tukijoita, yhteistyökumppaneita eli siis sponsoreita. Mutta kuinka moni sponsori tarvitsee seikkailijaa?

 

Asetelma tulisikin kääntää päälaelleen. Miksi ihmeessä joku lähtisi sponssaamaan minua, mitä hän/he siitä hyötyisivät, mitä hyötyjä minä voin heille tarjota ja niin edelleen? Näiden asioiden miettiminen vaatii monelta suurta asennemuutosta.

 

Tällä hetkellä minulla on tasan yksi yhteistyökumppani seuraavalle seikkailulle.

 

Etsin vielä muutamaa kumppania, joille en voi esimerkiksi tarjota näkyvyyttä (mahdollisessa) dokumentissa, sillä se olisi toteutuessaan epäkaupallinen projekti.

 

On siis keksittävä heille muita konkreettisia hyötyjä, joilla he voisivat saada rahoilleen katetta. Miten se tapahtuu?

 

Esimerkiksi puhumalla ihmisten kanssa, joilla on näkemystä ja kokemusta onnistuneista seikkailuprojekteista…ja juttelemalla avoimesti päättävissä asemissa olevien ihmisten kanssa siitä, miten yrityksiä voi palvella. Ei tää mitään rakettitiedettä ole.

 

Uusi (pitkä) treenijakso alkaa tänään. Otan alun iisisti. Maksimissaan 1,5 h kevyttä lenkkiä maastossa.