Valmisteluja

/in /by

Eilen tuli seurusteltua sauvojen kanssa.

 

Aluksi lumikenkäillen. Se olikin vasta tämän vuoden toinen lumikenkä-sessio, mutta ei varmaan viimeinen.

Pidemmän ajan sääennusteen mukaan kohtuu talvinen säätyyppi jatkuu etelässäkin vielä jonkun aikaa eli lunta piisaa. Ja sitä sataa sääennusteen mukaan vielä lisääkin.

 

Vedin eilen vielä toisenkin sauvatreenin. Hiihdin Luosto-tunturin ympäri. Retkivauhdilla siihen kului 2h.

 

Loppuviikko kuluu pääosin hiihdellen. Ja aion kyllä jatkaa hiihtoa myös etelässä niin kauan kuin kelejä riittää.

 

Olemme suunnitelleet hieman myös ensi vuoden jäätikköjuoksua täällä asustelevan Siltalan Antin kanssa. Antti vastaa jäätikköjuoksun aikana mm.kuvauksesta sekä jeesaa Gregiä ja minua juoksun aikana minkä muilta askareiltaan ehtii.

 

Jäätiköllä tapahtuvat leiriytymiset ja muut askareet hoidamme kolmistaan ihan tasaveroisesti.

 

Päivittäisen juoksun jälkeen ainakin meillä juoksijoilla on hemmetinmoinen kiire saada teltat pystyyn, sillä hikisissä vaatteissa jäätiköllä seisoskelu ei ole terveellistä eikä mukavaa.

 

Pidämme Gregin ja Antin kanssa ainakin yhden treenileirin täällä Lapissa ennen jäätikölle lähtöä. Sen ajankohta on helmi-maaliskuu 2019.

 

 

 

 

 

 

 

 

Huipulla tuulee

/in /by

Olipahan taas hieno retki, nimittäin lumikengillä talsiminen Soutaja-tunturin päälle.

 

Sieltä on kyllä messevät näkymät.

 

Soutaja-nimisestä paikasta vielä sen verran, että olimme siellä seikkailukaverini Gregin kanssa v.2013. Otimme tuolloin valokuvan, jossa teemme soutuliikkeitä liikennekyltin edessä, jossa lukee Soutaja 6 kilometriä.

 

Olimme edellisenä iltana pohtineet sitä lähtisimmekö yhdessä soutamaan Atlantin yli. Minä en sitten lähtenyt, mutta Greg lähti.

 

Hän teki sen yksin. Miehen kunto on kova ja hän on myös henkisesti erittäin vahva. Tämä jälkimmäinen ominaisuus korostuu Atlantin halkisoudun kaltaisessa hankkeessa.

 

Lumikenkäilyn jälkeen on vielä hiihtoa Luosto-tunturin ympäri.

 

 

 

 

 

 

Sitten pohjoisnavan….

/in /by

…eli vuoden 2007 jälkeen en ole juurikaan harrastanut talvipyöräilyä. En kyllä kesälläkään ei sen puoleen…

 

No, tänään oli mahdollisuus kokeilla sähkömoottorilla varustettua fatbikea. Ajatus moottoriavusteisesta pyörästä tuntui ensialkuun hieman happamalta, mutta saatuani filetson alle mieli muuttui. Täähän onkin makeeta.

 

Lyhyen Siltalan Antilta saadun perehdytyksen jälkeen otin ensi-tyypit Luoston parkkialueella. Saatuani pyörän vaihteiston yms.jollain tavalla haltuun, lähdimme kipuamaan kohti Ametistikaivoksen lähellä olevaa Lampivaaraa.

 

Sinne kulkee lumikenkäreitti, jota pitkin ohjastimme fillareitamme.

 

Ylöspäin minulla oli käytössä “tour-vaihde”, joka auttaa jonkin verran polkijaa. Pistettäessä turbo-vaihteen päälle fillari oikein potkaisee eteenpäin. Käytin sitä vaihdetta myöhemmin päivällä, kun ajelimme kohti Luosto-tunturin huippua.

 

Emme menneet tunturin huipulle asti, mutta sieltä alaspäin tuleminen nosti ihokarvoja. Oli nimittäin aika jyrkkä alamäki….

 

Lopputulemana, sähköpyörällä liikkuminen on erittäin hauskaa. En ostaisi sitä itselleni, mutta suosittelen kokeilemaan, jos sellainen mahdollisuus tulee eteen.

 

Huomenna on tarkoitus kavuta 370 metrisen Soutaja-tunturin huipulle lumikenkien kanssa.

 

Luostolla on edelleen lystiä.