Umpihankihiihtoa

/in /by

Uskon, että monessa huushollissa ei riemuittu tämän päivän lumimyräkästä. Ja ymmärtäähän sen, mutta minä olin tosi innoissani.

 

Lunta oli tupruttanut sen verran, ettei nastoista ollut iloa. Mutta ei nyt mitään haittaakaan, joten pistin vanhat Icebugit alle ja annoin palaa. Juoksin hangissa ja ties missä reilun pari tuntia.

 

Huomasin Espoon keskuspuistossa, että latukone oli käynyt hommissa aamun aikana, joten kotiin tultuani vaihdoin vaan monot jalkaan ja palasin keskuspuistoon….

 

…vain huomatakseni, että ladut olivat jo melko ummessa. Hiihto muistutti välillä umpihangessa etenemistä, sillä suksen pohjassa oli viiden sentin kerros lunta.

 

Kuten ehkä jotkut muistatte, “se on kuin rahaa pistäsi pankkiin” on yksi lempilausahduksia. Tarkoittaa siis sitä, että mitä enemmän uurastaa, niin kunto sen kun kasvaa.

 

Kuluneen pääsiäisen aikana tuli treenattua todella hyvin. Kellotin yli 15h neljän päivän aikana.

 

 

Vika hiihto

/in /by

On hyvin mahdollista, että tämän päivän jälkeen seuraava sivakointi on vasta ensi talvena.

 

Sääennuste lupaa maanantaille jonnin verran lumisadetta. Mikäli se ei ole saavuttanut etelärannikkoa aamuun mennessä, niin siinä saattaa olla yksi mahdollisuus jatkaa hiihtokautta vielä yhdellä päivällä.

 

Monet ovat aiempina vuosina kyselleet syytä miksi en hiihdä.

 

Päätin armeijan jälkeen jättää hiihdon muiden harteille. Sain (omasta mielestäni) suksia siellä kiintiöni täyteen.

 

Aloittaessani työuran Juoksija-lehdessä kuittailin jatkuvasti (sori Seppo) lehden toimittajille siitä, että lehdessä käsitellään niin paljon hiihtoa.

 

Liekö mussutuksellani ollut jotain vaikutusta, mutta Kustannus Oy Juoksija päätti perustaa noin kymmenen vuotta sitten Hiihto-nimisen lehden. Nyt lehdellä on noin 40.000 lukijaa.

 

Valmistauduin Lapissa pariinkiin otteeseen Grönlannin jäätikköjuoksuun talvikaudella 2012/2013. Sain tuolloin päähäni käydä myös hiihtolenkeillä. Se tuntui ihan nastalta, mutta ei siitä mitään ihmeempää kipinää syttynyt. Ja minähän en tee mitään, jossa sydän ei ole mukana.

 

Grönlannin seikkailun jälkeen vierailimme kohtuu tiiviisti Lapissa. Jokaisella kerralla tuli hiihdettyä enemmän ja enemmän. Ja niin tuli aika hankkia myös omat sukset. Ja nyt on jo toisenkin parin osto mielessä….

 

Mikäli ensi talvikaudella luntaa vaan täällä etelässä piisaa, niin aion hiihtää….paljon. Se on hyvää oheistreeniä juoksun rinnalle. Ja tää ei ole siis aprillipila.

 

Nyt ladulle. Ja sen päälle juoksua.

 

 

 

 

 

2500.

/in /by

No niin, tämä on 2500.blogikirjoitus sportman.fi -sivulle. Ensimmäinen blogin päivitys oli 14.6.2010, noin kaksi kuukautta ennen Kalaharin halkijuoksua.

 

Saisinkohan nettisivut uudistettua ennen 8-vuotispäivää?

 

“Hiihto sopii sydäntalvella hyvin juoksijan harjoitusohjelmaan. Hiihto kehittää tehokkaasti hapenottokykyä ja torjuu rasitusvammoja”. Näin kertoo Juoksija-lehden nettisivu.

 

Se toimii myös mahdottoman hyvänä lämmittelynä ennen juoksulenkkiä. Hiihdin lauantaina yli 1,5h verran, jonka jälkeen lähdin juoksemaan.

 

Juoksin ensimmäisen puolikkaan selvästi kovemmalla vauhdilla kuin normaalisti ja se hieman kostautui lenkin loppukilometrien aikana.

 

Sen verran lähes 4h treenisessio kuluttaa voimavaroja ettei seuraavaan pariin tuntiin jaksa oikein tehdä muuta kuin syödä ja juoda. Mukavaa sekin….

 

Käyn kuitenkin vielä lyhyellä palauttavalla kävelylenkillä, jonka jälkeen on aika taas syödä.

Urhelijan elämä ei ole hassumpaa!