Latureita

/in /by

Huomasin matkapakaasia täyttäessä, että Saharaan on lähdössä jokunen laturi mukaan. Tietokoneelle, otsalampulle, videokameralle, kännykälle….yksi kutakin. Ja siihen päälle vielä invertteri, jolla saan ladatttua Youssefin maastoauton tupakansytyttimestä näille kaikille virtaa.

 

Saharan halkijuoksun aikana tukitiimin tehtävänä oli pitää mm.satelliittipuhelimia ja edellä mainituja vempaimia latingissa kolmessa käytössämme olleessa maastoautossa.

 

Jäätiköillä em.kamatsuunia on vähemmän. Ja samoin virtalähteitä.

Mikäli rekikoirien energian saisi jotenkin valjastettua, niin se ratkaisisi kerralla virransaantiongelmat.

Sitä innovaatiota odoteltaessa virtapankin ja aurinkopaneelien on kelvattava.

 

Seuraava päivitys tulee viimeistään ensi keskiviikkona mutta mikäli yhteydet pelaavat, niin jo sitä ennen.

 

 

 

 

 

 

 

Vihdoinkin….

/in /by

Pari vuotta sitten kädessäni oli lentolippu Saharaan (ja takaisin..).

 

Matkasuunnitelmaan kuului välilasku Pariisiin. Ja sen takia koko matka meni mönkään.

 

Ranskalaiset(-kin) ovat kovia lakkoilemaan ja se koskee myös lennonjohtajia.  Meikäläisen tuurilla yksi (lukemattomista) lakoista osui juuri matkapäivieni kohdalle. Olisin päässyt Pariisiin, mutta en siitä eteenpäin. Tai takaisin kotiin.

 

No, huomenna lauantaina on uusi yritys. Tällä kertaa kyseessä on suora lento Marrakechiin, josta on vielä melkoinen ajomatka Saharan puolelle.

 

Olisi mukava viettää määränpäässä pidempikin aika, mutta täällä kotomaassa on nyt sen verran paljon rientoja, että siihen ei ole mahdollisuuksia. Tiedossa on siis “jäntevä” matka.

 

Sporttipuolella on ollut suvantovaihe. Tänään lumitöitä ja parin tunnin lenkki.

 

 

 

 

 

 

Espoon jäykin?

/in /by

Tunnustan, olen parin viime vuoden ajan kehittynyt jäykkyydessä sen verran hyvin, että kamppailen pian koko universumin jäykimmän tittelistä.

 

Olen Facebookin kautta tutustunut “eroonjumeista.fi” -sivuun. Siellä fysioterapeutti (?) antaa havainnollisia venyttelyvinkkejä

 

Ihan kiva juttu, mutta kun olen niin jäykkä, että en edes voi tehdä niitä liikkeitä. “Minkä taakseen jättää sen edestänsä löytää”.

 

Kankeus ( ei vielä sentään kuolon-) saattaa hankaloittaa seuraavaa seikkailujuoksua merkittävän paljon.

 

Olemme tuolloin jäätikköolosuhteissa ja asumuksena on pieni teltta, joka on tupaten täynnä makuupusseja, pakaaseja, ruokapusseja, keittimiä jne.

Jo edellisellä reissulla siellä oli ihan hemmetin hankalaa operoida. Vaatteiden pukeminen, pois riisuminen lilliputtimaisessa tilassa vaati lähes joogin elastisuutta. You see my point….?

 

Olen jo tarttunut toimeen. Viimeisten päivien aikana olen venytellyt lonkan koukistajia. Projekti “joogajuoksija 2019” on alkanut.

 

Torstai on juoksijan vapaapäivä. Kokousta pisaa aamusta ainakin ilta seitsemään asti.