Energiaa!

/in /by

Juoksin sunnuntaina 2,5 tunnin lenkin.

 

Aloitin taivallukseni poluilla, josta siirryin Espoon keskuspuiston ulkoilureiteille. Viimeiset kaksi kilsaa jolkottelin rantaraitilla.

 

Matkan loppuvaiheilla kehon energiavarastot olivat loppuun syödyt. Vedin (kuitenkin) vielä treenin loppuun tiukan ylämäkivedon (no toi veto-sana on vähän liioittelua) ja olin sen huipulla aivan naatti.

 

Maanantain HS:ssa on artikkeli “liikunta lisää uusia aivosoluja”.

“Liikunta parantaa oppimista, muistia ja keskittymiskykyä pitkin matkaa monella mekanismilla. Se myös lisää aivosoluja.” (HS).

 

Artikkelissa mainitaan, että “täysikasvuisilla nuorilla urosrotilla syntyy aivojen hippokampuksessa päivittäin tuhansia uusia hermosoluja. Määrä vähenee iän karttuessa”.

“Säännöllisesti, omaehtoisesti ja kestävyystyyppisesti liikkuvilla rotilla syntyi jopa kolme kertaa enemmän uusia hermosoluja kuin niillä, jotka viettivät tavallista häkkielämää”.

Mutta…uudet aivosolut tarvitsevat tekemistä jäädäkseen eloon.

”Ellei uusille hermosoluille tarjota tekemistä, ne kuolevat pois pari viikkoa jakautumisen jälkeen”. Kannattaa siis liikkua aktiivisesti.

Kirjoitin tästä aiheesta artikkelin Juoksijaan jo (muistaakseni) vuonna 2008, joten ei tämä nyt ihan uusi tutkimuslöydös ole, vaikka niin Hesarin jutussa mainitaan.

 

Jäätikölle lähtöön on 49 päivää!

 

 

Lipsuu

/2 Comments/in /by

Jos hiihtäjillä on lipsunut MM-kisoissa, niin nyt sama ilmiö on levinnyt seikkailujuoksijan nastakenkiin.

 

Huomasin eilisellä treenilenkillä, että ikivanhojen Icebugien nastat eivät pureudu jäähän entiseen malliin.

 

Lipsumista voi tietty estää juoksemalla sauvojen kanssa. Olen jättänyt (hetkeksi) sauvat pois ja juossut ihan normityylillä.

 

Seikkailukaverini Greg on palannut Alaskan reissultaan ja kertoi, että molemmat pottuvarpaat ovat kokeneet kovassa pakkasessa kovia ja samoin yksi sormi.

 

Pakkasta oli -35C ja sen päälle kova tuuli.

 

Mistään vakavammasta ei ole kyse. Mikäli varpaat muuttuvat mustaksi, niin annoin neuvon, jonka luin seikkailija Ranulph Fiennesin kirjasta.

 

Hän sai arktisella reissullaan vakavia paleltumia.

 

Kotiin palauttuaan lääkäri sanoi, että osa sormista on amputoitava. Mikäli toimenpide toteutettaisiin sairaalassa, niin kustannukset nousisivat 9000€ euroon.

 

No, Fiennes on säästäväinen mies. Hän osti Black&Deckerin sahan ja amputoi itse sormensa pihavajassaan.

 

Ilmoitin Gregille, että jos tarvetta ilmenee, niin voin tulla tekemään kyseisen operaation. Ihan ilmaiseksi.

 

No, leikki sikseen. Paleltumat ovat vakava asia eikä tuolla jäätiköllä pelleillä asian kanssa.

 

Minulla on mukana useita lämpimiä varahanskoja, joita kuljetan mukana selkärepussani.

 

Mikäli kävisi niin, että yksi hanka häviäisi kesken juoksun eikä apua olisi lähellä, niin voin napata varalapaset kantolaitteesta.

 

Pidän repussa myös karvalakin ja hieman juomaa+ruokaa.

 

Nyt lenkille.

 

 

Artikkeli

/in /by

Olen saanut tosi paljon positiitista palautetta lauantain Hesarin jutusta.

 

Mihähän en ole sitä kirjoittanut, kuten älykkäimmät tietävät.

 

Homma toimii niin, että saan lukea jutun etukäteen, mutta veto-oikeuteni koskee vain artikkelissa olevia (mahdollisia) virheitä.

 

Alkuperäisessä tekstissä voi olla faktavirheita, joita aina pyritään korjaamaan. Yhteistyö toimittajien kanssa pelaa aina hemmetin hyvin.

 

Otsikkoa en näe (enkä siis tiedä..) siitä mitään etukäteen. Lehdessä ja netissä voi olla eri otsikot.

 

Lenkillä on jo käyty. Taivalsin noin kaksi tuntia. Osa reitistä, lähinnä Espoon keskuspuisto, oli niin jäinen, että hyvä nastoilla pysyi pystyssä.

 

Veikkaa, että nasturini piikit ovat jo parhaat päivänsä nähteet, mutta toivottavasti ne kestävät vielä pari kuukautta. Sen jälkeen on tiedossa eläkeppäivät. Siis kengille, ei minulle.

 

Sen jälkeen oli päivän kakkostreenin vuoro. Käsittelin petkelettä (jäänpoistoon tarkoitettu talttamainen työkalu) ja lapiota lähes toiset kaksi tuntia.

 

Hyvä treenipäivä siis.