Olen kirjoittanut selvitymiskyvystä jo pariin otteeseen viimeisen kymmenen vuoden aikana, mutta palataan aiheeseen vielä ainakin kerran.

Nimittäin….olen törmännyt selviytymiskykyyn ja sen puutteeseen mmeniden vuosien aikana.

“Resilienssillä on lukuisia eri määritelmiä. Usein sen eri puoliksi kuvataan

• kyky torjua häiriöitä (vastustuskyky)
• palautuvuuskyky
• sopeutumiskyky
• uudistumisen ja uudelleen suuntautumisen kyky
• kyky rakentaa uudenlainen tasapainotila peruuttamattomien muutosten jälkeen.” (Lähde: Sitra)

Resilienssi tarkoittaa pärjäämistä vastoinkäymisistä huolimatta.

Selviytymiskyky liittyy optimismiin ja muutosten hyväksymiseen eli optimisti pärjää. “Huomenna on paremmin”.

Optimistisuus on kykyä nähdä uusia mahdollisuuksia ja omat vaikutusmahdollisuutensa vaikeissa ja haastavissa tilanteissa.

Selviytymiskykyä voi kehittää, vaikka rikkomalla rutiineja ja kehittämällä jotain uutta.

Passiiviseksi uhriksi jääminen ei vie tilannetta millään tavalla eteenpäin, päinvastoin. Osa ihmisistä uhriutuu, kun vastonkäyminen koittaa ja syyttää siitä muita…eikä todennäköisesti osaa edes pyytää apua.

Olen todistanut lähiipiirissä kaksi ihan identtistä keissiä, jossa molemmat (samalla alalla toimivat) henkilöt ovat kokeneet iskun kanveesiin.

Toinen nousi nopeasti sieltä ylös ja kuinka ollakaan, muutaman kuukauden jälkeen elämä hymyili. Asiat olivat jopa paremmin, ennen “tyrmäystä”.

Toinen valittaa vieläkin kurjaa kohtaloaan ja syyttää knock outista ulkopuolista maailmaa.

Uskon, että oma resiliessikykyni on parantunut todella paljon viimeisten 15 vuoden aikana. Siihen ovat johtaneet useat uudet ja odottamattomat tilanteet. Välillä on otettu turpiin todella rajusti, mutta toistaiseksi niistä on selvitty vähin ruhjein.

Kun olen valinnut miehistöä eri retkikunnille, niin ominaisuuksista selviytymiskyky nousee ylimmälle asteikolle.

No niin, eiköhän ole aika pistää tietokone säppeen ja siirtyä kohti päivän treeniä.