Viikkokatsaus (1.12./47)

/in /by

Taas on edellisestä blogista (noin) viikko vierähtänyt ja samalla vuoden viimeinen kuukausi alkanut. Oli jo muuten aikakin…

Seuraavan seikkailun…tai ainakin sen yrityksen…valmistelu sujuu kohtuu sutjakkaasti. Olen tykitellyt kohdealueelle meilejä, jotta saisin jo tässä vaiheessa selville, ketkä ovat kiinnostuneita yhteistyöstä. Ja etenkin tiedon, mitä se kustantaa.

Yksi taho on jo minulle vastannutkin, joten aloitan neuvottelut heidän kanssaan.

Minulla on ollut monissa yhteyksissä ilo tehdä yhteistyötä Ulkoministeriön kanssa. Niin näyttää käyvän tälläkin kertaa.

Kävin keskiviikkona luennoimassa eräässä UM:n yksikössä, jossa työskentelee minulle hyvinkin tuttu henkilö. Hän toimi toisena pääarkkitehtinä Arktisen neuvoston ja seikkailujuoksijan välisessä yhteistyössä Grönlannin halkijuoksun (2019) aikana. Projektin nimi oli Running For The Arctic ja samalla nimellä ja teemalla jatketaan keväällä 2024, mikäli Fortuna näin suo.

https://www.youtube.com/watch?v=21zBsTVFZQk

Logo on Kari Koskisen käsialaa….

Keskustelimme luentoni jälkeen tulevasta (??) jäätikköseikkailustani ja ystäväni lupasi, jälleen kerran, avata minulle monia tärkeitä ovia

Teen UM:n kanssa yhteistyötä pro bono. He eivät siis sponsoroi seikkailujani eikä pidäkään, sillä vero-ja velkaeuroille löytyy paljon tärkeämpiäkin kohteita.

Kävin myös Sanoma-konserniin kuuluvan radiokanavan haastattelussa. Sitä sisältöä ajetaan ulos tammikuussa samaan aikaan, kun podcast-sarjamme pyörähtää käyntiin samaan konserniin kuuluvassa Suplassa.

Eipä tässä kai muuta. Ensi viikkoon…

Viikkokatsaus

/in /by

Kuluvaan viikkoon on mahtunut urani ensimmäisen podcastin nauhoitus, mahdollisen jäätikkömatkan funtsailua, uusien työprojektien virittelyä sekä kysely liittyä vuorikiipeilyseurueeseen.

Aloitetaan vuorikiipeilystä, josta minulla ei ole mitään kokemusta.

Seikkailuhullu ystäväni Greg tykittää minulle mitä uskomattomimpia ideoita. Viimeisin liittyy vuorikiipeilyyn.

Hän on kiivennyt niin Mount Everestin kuin monen muun korkean vuoren huipulle. Hän on yrittänyt kavuta myös Pohjois-Amerikan korkeimmalle vuorelle, Denalille.

Ensimmäinen Gregin yritys tyssäsi olosuhteisiin. Sää Denalilla voi olla, ja usein on, lievästi sanottuna karmea. Tilastojen mukaan jo 123 kiipeilijää on menettänyt henkensä huiputusyritysten aikana.https://nypost.com/2022/07/02/denali-rescuers-reveal-challenges-from-entitled-climbers/

Sain joitakin päiviä sitten kutsun liittyä Gregin Denalin retkikuntaan. En ole tällä tietoa lähdössä.

En kiellä, etteikö haaste kutkuttaisi, mutta kertoimet ovat minua vastaan. Jotta en päätyisi edellä mainittuun tilastoon, minun tulisi harjoitella vuorikiipeilyä haastavissa olosuhteissa ennen Alaskaan lähtöä.

Se siis sitä.

Ensimmäisen podcastin nauhoituksesta jäi hyvä tunne. Annan itselleni arvosanan hyvä +, mutta tavoitteena ei voi olla mikään muu kuin kiitettävä suoritus. Siihen on vielä hyvä mahdollisuus, sillä meillä on edessä vielä kuuden jakson purkitus.

Olen monottanut jäätikköjuoksun valmisteluja eteenpäin. Kohdealue on selvillä, samoin ajankohta. Nyt on edessä tukitiimin valinta.

Kun se on pulkassa, niin on aika jutella rahoittajien kanssa. Se on projektin vaikein rasti.

Olen latonut 15 vuoden ajan retkikuntien rahoitukseen “reilun” kuusinumeroisen määrän euroja. Osa on kerätty sponsoreilta, osan olen maksanut omasta pussista.

Tällä kertaa (ulkopuolisilta) rahoittajilta on tultava vähintään 90% kokonaisbudjetista, jotta seikkailu voi toteutua. Se on yksi syy, miksi olen lykännyt (mahdollisen) jäätikköretkikunnan alkua kevääseen 2024.

Mikäli retkikunta perustetaan, niin sen teemana on “Running for the Arctic 2.0”. Siitä aiheesta joskus toiste lisää…

Palataan ensi viikon perjantaina asiaan, jolloin on seuraavan viikkokatsauksen aika.

Päivityksiä satelee…ainakin toistaisesti

/in /by

Olin jokin aika sitten kuoppaamassa sportman-blogia ja kehittelemässä tämän tilalle jotain uutta.

Uusi nettisivu saattaa nähdä ensi vuonna päivän valon, mutta jatkan, ainakin väliaikaisesti, myös tämän sivun päivityksiä.

Tällä hetkellä minua kutittaa ajatus lähteä “viimeiselle” jäätikköretkelle. Viimeisellä tarkoitan sitä, että tulen sieltä ehjin nahoin takaisin, mutta sen jälkeen jäätiköt ovat minun osalta nähty ja koettu.

Mikäli jäätikköjuoksu toteutuu, niin ajankohta on huhtikuu 2024. Lähden sinne yksin tai seikkailukaverini Greg Maudin kanssa.

Olen jo tehnyt huhtikuun 2024 osalta alustavia selvityksiä.

Olen ollut jo usean vuoden Suomen Arktisen Klubin jäsen.http://www.arktinenklubi.fi/

Yhdistykseen kuuluu useita minua paljon kokeneempia jäätikkö-experttejä, joiden kanssa olen sparraillut mahdollisesta jäätikköjuoksusta.

Tapoihin kuuluu, että klubilaiset jeesaavat toisiaan.

Mikäli retkikunta toteutuisi, niin tarvitsen/tarvitsemme tukitiimin. Tällä kertaa sitä ei voi toteuttaa lihasvoimin.

Käytin koiria Grönlannin jäätiköllä, mutta nyt ainut vaihtoehto lienee turvautua hevosvoimiin eli vaativiin arktisiin olosuhteisiin modifioituihin Toyota Hilux-nelivetoautoihin.

Se lisää kustannuksia. Rutkasti.

Tämä ajankohta ei ole paras mahdollinen sponsoreiden jahtaamiseen. Uskon, että mitä pidemmälle ensi vuotta mennään, niin yhteistyökumppanien hankkiminen tulee vieläkin vaikeammaksi.

Olen vahvasti sitä mieltä, että olemme talouden sakkautumisen suhteen vasta lähtötelineissä. Ja ehkä muunkin….

No, en anna sen häiritä. Teen niitä asioita, joihin voin vaikuttaa.

PS. Huomenna keskiviikkona alkaa ensimmäisen podcast-sarjani nauhoitukset. Äänivaltainen podcast-kumppani on toimittaja Anna Sievinen….