Ostakaa kunnon juoksukengät!
Mietteitä menneen kauden harjoittelusta
Kun vuosi 2023 lähti käyntiin, olin (omasta mielestä) fyysisesti huonommassa kunnossa sitten…no, en edes muista.
Olin varma, että matkasta kohti huippukuntoa tulee pitkä ja ehkä pomppuinenkin.
En ollut väärässä.
Mutta hinku oli kova. Oli päästävä helvetin hyvään kuntoon. Mikään muu ei riittänyt.
Olin tavoitteeseen erittäin sitoutunut.
Ja sitten alkoi työ.
Metsähommia.
Uuden valmentajan (Jukkis/Crossfit 8000) avulla opin tekemään kehon voimaa lisääviä liikkeitä.
Siitä oli minulle julmetusti apua.
Ja tietenkin juoksua.
Viimein kevät koitti juoksijalle.
Huomasin, että kunto alkaa olla sillä tasolla, että voin kiristää harjoitusruuvia entistä kireämmälle.
Ja näin tapahtui kuukausi kuukaudelta kunnes oltiin syksyssä 2023, jolloin erään treenilenkin aikana tuli ahaa-elämys.
Nyt kulkee!
Se on upea tunne.
Siksi minun oli helppo lähteä kohti Qataria.
Kirjoitin ennen matkaa tänne blogiini, että peruskunto on 100% iskussa ja se arvio piti kutinsa.
Lihaskunnon osalta tuntuma oli maltillisempi. Taisin mainita (en jaksa tarkastaa..) jostain 85-90% tasosta.
No, se oli riittävä Qatariin, mutta ei välttämättä seuraavaan seikkailuun.
Tästä päästäänkin ensi vuoden harjoittelutavoitteisiin.
Jos puhutaan määristä, niin voin edelleen lisätä juoksukilsojen määrää.
Tarkoitus on lisätä jo 1.vuosikvartaalin aikana kahden treenilenkin päiviä.
Maltillisesti, sillä minun täytyy panostaa myös lihaskunnon kehittämiseen.
Päästä siinäkin 100% tasolle.
Nyt minun on vaan mietittävä kuinka sen teen?
Tänään on juhlapäivä.
Talvipäivänseisaus. Valoisaa aikaa on 5h46 min.
Mutta huomenna perjantaina jo minuutin enemmän!
Skoolataan sille!
Ilmanlaatu
Reissaaminen antaa perspektiiviä moniin asioihin.
Muistan kun olin juoksemassa Nepalissa (sherpa) Tirtha Maskin kanssa.
Kiersimme juosten vuoristoa ja yövyimme pienissä teehuoneissa.
Eräänä päivänä minulle tarjoutui mahdollisuus yöpyä huoneessa, jossa oli kylpyamme.
Olin totisesti pesun tarpeessa.
Avasin vesihanat.
Putkistosta kuului kovaääninen “Klonk” ja that´s it.
Yht´äkkiä hanasta alkoi valua vettä.
Sitä tuli sen verran, että ammeen pohja täyttyi ja sen jälkeen lähde ehtyi.
No, ei sitä voinut hyvällä tahdollakaan kutsua pulikoimiseksi, mutta sain kuin sainkin pestyä pahimmat liat pois.
Olin tästä pienestä luksuskokemuksesta hyvilläni.
Ja kun palasin Nepalista Suomeen, niin kaikkialla päiviteltiin, kuinka huonosti meillä asiat ovat.
Katsoin viime viikonloppuna kansainvälistä “Air Quality Indexiä”.
Esimerkiksi Nuuksion lähellä olevassa mittauspaikassa (Luukki) indeksiluku oli 28, joka on tosi hyvä.
Kalliossa lukema näytti 59, joka on kohtuullinen, mutta sitä ei luokitella enää hyväksi.
Intian kaupunkien keskiarvo oli puolestaan 352. Saastuneimpien mestojen lukemat menivät yli viiden sadan.
Kun juoksin 5.12.Dohaan, niin indeksilukema siellä oli 172 (tätä kirjoittaessa paljon alhaisempi, “vain” 86..).
Kuten alkuun kirjoitin, niin reissaaminen antaa perspektiiviä moniin asioihin.
Olen tyytyväinen mitä minulla on enkä vaivaa päätäni sillä, mitä minulla ei ole.
PS. Sohaistaan vähän kusiaispesää. HS ja etunenässä toimittaja Tuomo Pietiläinen on osoittanut kautta aikojen kiinnostusta siihen, missä nykyiset tai entiset yritysjohtajat asuvat. Jos jotkut heistä muuttavat kevyemmän verotuksen maahan, sanotaan vaikkapa Sveitsiin, niin parkuhan siitä nousee. Mikäli huipputuloinen urheilija muuttaa nollaverotuksen maahan, esim. Monacoon, niin se on ihan jees.
