Rikasta elämää / Charged life!

/in /by

Kirjoitin Asennetta peliin-kirjaan luvun jonka nimi on “Rikas elämä”.

Sain aiheeseen inspiraation luettuani jo vuosia vuosia sitten Clif Bar -yhtiön perustajan Gary Ericsonin kirjan “Raising the bar”. Siinä hän kuvasi  (among many other things..) omaa elämänfilosofiaansa.https://www.amazon.com/Raising-Bar-Integrity-Passion-Business/dp/0787986712

Hän kertoi olleensa jossain vaiheessa elämäänsä tienhaarassa, josta oli kulku kahdelle eri tielle.

Hän kuvasi toista nimellä “white road” ja toista nimellä “red road”.

Toinen näistä teistä oli yllätyksetön ja se oli päällystetty, joten siinä eteneminen olisi helppoa. Mr.Ericson on entinen kilpapyöräilijä ja jos mennään asiasta kolmanteen, niin hän päätti kehittää oman energiapatukan, koska (hänen mielestään) muut patukat maistuvat siltä, kun ne olisivat kotoisin paikasta, jonne aurinko ei paista.

No, hän valitsi sen tien, jossa olisi paljon yllätyksiä. Sitä polkua ei oltu aiemmin kartoitettu, vaan sen ylittäminen olisi suuri seikkailu täynnä yllätyksiä.

Olin aikoinaan samanlaisen valinnan edessä kuin Gary ja tein omasta mielestäni fiksun valinnan.

Sain siis inspiksen kirjoittaa kirjaan luvun rikkaasta elämästä. Lisäpotkua ajatuksilleni antoi yhdysvaltalainen kirjailija Brandon Buchard, joka kirjassaan “Charged Life” kuvaa kolmea eri tapaa elää. Ne ovat häkkielämä, mukava elämä ja rikas elämä.

“Buchardin mukaan (henkisessä) häkissä elävät eivät pääse eroon vanhoista kaavoistaan vaan kuluttavat päiviään pienessä laatikossa murtautumatta koskaan sen ulkopuolelle”.

Häkissä elävät elävät muita varten ja näiden asettamien sääntöjen mukaan. “Häkki-ihminen” haluaa saada muilta ihmisiltä hyväksyntää toteuttamalla heidän mielihalujaan, ei siis missään nimessä omiaan.

Monet elävät ns.mukavaa elämää. Asiat ovat ulkoisesti kunnossa, mutta kun pintaa hieman raaputtaa, niin totuus paljastuu.

Vastaus kysymykseen, oletko tyytyväinen/onnellinen antaa vastauksen..”elämä on ulkoisesti ihan jees, mutta onkohan tämä sitä elämää jota todella haluan elää?” Olen tavannut todella monia, jotka ovat kertoneet haluavansa muuttaa elämäänsä, mutta eivät saa otettua sitä ensimmäistä askelta kohti sitä..eli rikasta elämää.

Kirjassani on “rikkaan elämän taulu” ja siinä lukee mm: Rikas elämä sisältää:

Rehellisyyttä itselle ja muille, paljon mahdollisuuksia, nälkää kokeilla ja venyttää potentiaalia, korkean energiatason, uteliaan & spontaanin otteen ympäröivään maailmaan, suuret visiot todelliseksi- asenteen ja optimistisen asenteen tulevaisuuden suhteen sekä last but not least “jatkuvan haasteiden metsästyksen”.

**************************************************************************************************************************

I wrote a chapter called “A Rich Life” for my book Asennetta peliin/Bring attitude to the game.

I got the inspiration for the topic years and years ago after reading Raising the Bar by Gary Erickson, the founder of Clif Bar. In the book, he describes—among many other things—his own life philosophy.

He wrote about standing at a crossroads in his life, where two different paths lay ahead of him.

He named one of them the “white road” and the other the “red road.”

One of these paths was predictable and paved, which meant it would be easy to follow. Erickson is a former competitive cyclist, and—to make a long story short—he eventually decided to develop his own energy bar because (in his opinion) the other bars tasted like they came from “a place where the sun doesn’t shine.”

Anyway, he chose the path filled with surprises. It was the one no one had mapped before, and taking it meant embarking on a great adventure full of the unexpected.

Years ago, I faced a similar choice in my own life, and I believe I made the smart decision.

That moment inspired me to write a chapter about living a rich life.

My thinking was further fueled by American author Brendon Burchard, who in his book The Charged Life describes three different ways of living: the caged life, the comfortable life, and the charged (rich) life.

According to Burchard, people living in a (mental) cage are stuck in old patterns. They spend their days in a small box, never breaking out of it.

People in the cage live for others and according to the rules others set for them. A “caged person” seeks approval from others by fulfilling their wishes—never their own.

Many people live what could be called a comfortable life. On the outside, things look fine, but once you scratch the surface, the truth reveals itself.

When asked, “Are you happy or satisfied?” the answer often sounds like: “Life is okay on the outside, but is this really the life I want to live?”

I’ve met so many people who say they want to change their lives, yet they never manage to take that first step toward what I call the rich life.

In my book, I included a “Rich Life Table,” which says, among other things, that a rich life consists of:

Honesty with yourself and others; plenty of opportunities; hunger to experiment and stretch your potential; high energy; a curious and spontaneous approach to the world; a “big visions made real” mindset; an optimistic attitude toward the future; and last but not least, a constant pursuit of new challenges.

Go for it!

“Rich life” in Greenland 2019.

Mitä yhtäläisyyksiä on start-upilla ja retkikunnalla?What similarities do a start-up and an expedition share?

/in /by

“Yrittäjyydessä ei ole kyse tuurista, pääomasta, yhteyksistä tai mahdollisuuksista. Kyse on mahdollisuuksien näkemisestä, joissa muut näkevät esteitä ja ryhtymisestä toimiin muiden epäillessä” (Mårten Mickos).

Retkikunnalla ja start-up-yrityksellä on yllättävän paljon yhteistä. Molemmissa on kyse epävarmuuden keskellä toimimisesta, suunnan etsimisestä ja tiimin voimavarojen hyödyntämisestä.

Retkikunta lähtee maastoon ilman täydellistä varmuutta olosuhteista. Start-up toimii markkinoilla, joissa lopputulosta tai kysyntää ei vielä tunneta.

Molemmat operoivat “tuntemattomassa” ja tekevät päätöksiä vajaalla tiedolla.

Retkikunnalla on päämäärä: huippu, kohde tai reitti ja Start-upilla on puolestaan visio tuotteesta tai muutoksesta, jonka se haluaa toteuttaa.

Retkikunta pakkaa mukaan vain välttämättömän. Start-up toimii yleensä pienellä budjetilla ja tiimillä.
Tämä pakottaa molempia priorisoimaan, improvisoimaan ja olemaan luovia.

Retket vaativat sinnikkyyttä, kun väsyttää tai tulee vastoinkäymisiä.
Start-up vaatii pitkää pinnaa, koska kasvu ja tulokset harvoin tulevat nopeasti.
Molemmissa sisäinen motivaatio kantaa läpi vaikeuksien.

Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon, mutta eiköhän asia tullut jo selväksi.

**************************************************************************************************

“Entrepreneurship is not about luck, capital, connections, or opportunities. It is about seeing possibilities where others see obstacles, and taking action while others doubt.” (Mårten Mickos)

An expedition and a start-up company have a surprising amount in common. Both involve operating in uncertainty, searching for direction, and making the most of the team’s strengths.

An expedition sets out into the wilderness without complete certainty about the conditions. A start-up operates in markets where the outcome or demand is not yet known.

Both operate in “the unknown” and make decisions with incomplete information.

An expedition has a clear objective: a summit, a destination, or a route. A start-up, in turn, has a vision of the product or change it wants to create.

An expedition packs only the essentials. A start-up typically works with a small budget and a small team.
This forces both to prioritize, improvise, and be creative.

Expeditions require perseverance when fatigue or setbacks arise.
A start-up requires patience, as growth and results rarely come quickly.
In both, intrinsic motivation carries the team through difficulties.

There would be countless more examples, but the point is clear enough.

Keep your guard up!

/in /by

Riad, Saudi Arabia, vuonna 2014. Ajelemme tiimikaveri Mohammedin kanssa ja juttelemme “pian” (2021) alkavasta aavikkojuoksusta. Yks kaks yllättäen hän sanoo: “Jukka, remember, we must always keep our guard up”.

Tällä hän viittasi siihen, että kun liikumme aavikolla, niin suojaus on pidettävä aina ylhäällä.

On siis oltava valpas ja pyrittävä ennakoimaan mahdollinen vaaratilanne.

Harrastin nuorena poikana urheilua laidasta laitaan. Yksi laji, joka koukutti oli nyrkkeily. Kaverit menivät karatetunnille, mutta minua kiinnosti enemmän nyrkkeilysalin hämyinen tunnelma.

Mikäli nyrkkeilijä tiputtaa suojauksen, niin vastustaja kyllä muistuttaa sen tärkeydestä.

Kerron tästä tositarinan, jonka kuulin eräältä Saudi-ystävältä muutama vuosi sitten.

Eräs Saudi-Arabiassa asuva mies innostui aavikosta ja alkoi tehdä sinne retkiä upouudella maastoautollaan.

Hän tankkasi joka kerta tankin täyteen ja otti mukaan varakanisterin. Vettä oli moneksi päiväksi ja myös murkinaa, jos nyt sattuisi tapahtumaan jotain ennakoimatonta.

Tuli ensimmäinen reissu, joka meni hienosti. Samoin toinen, kolmas ja vielä neljäskin.

Mies lähti viidennelle matkalleen. Koska kaikki edelliset reissut olivat menneet hyvin, niin miksi tämä viidennes menisi huonommin?

Miehen suojaus putosi.

Ei ollut varakanisteria, kun sille ei näemme ollut tarvetta. Sama juttu veden ja muonan kanssa.

Ja kännykän, sillä miksi ladata se tappiin, kun kaikki menee kuitenkin hyvin.

No, ei mennyt. Ystäväni, joka toimii Saudeissa pelastusoperaatiojohtajana löysi miehen kuolleena autonsa vierestä.

Auto oli hajonnut. Paahtava aurinko hoiti loput.

*************************************************************************************************

Riyadh, Saudi Arabia, 2014.
I’m driving around with my teammate Mohammed, chatting about the desert run that will start “soon” (in 2021). All of a sudden he says, “Jukka, remember, we must always keep our guard up.”

He was referring to the fact that when we move around in the desert, we must always keep our guard up.

You have to stay alert and try to anticipate any potential danger.

When I was young, I played all kinds of sports. One that really hooked me was boxing. My friends went to karate lessons, but I was more drawn to the dim, gritty atmosphere of the boxing gym.

If a boxer lets his guard drop, the opponent will certainly remind him why that’s a bad idea.

Here’s a true story I heard from a Saudi friend a few years ago.

A man living in Saudi Arabia became fascinated with the desert and started taking trips there with his brand-new off-road vehicle.

Every time, he filled up the tank and brought along an extra jerrycan. He carried enough water for several days and food as well, just in case something unexpected happened.

His first trip went great. So did the second, the third, and even the fourth.

The man set out on his fifth trip. Since all the previous ones had gone well, why would this one be any different?

His guard dropped.

He didn’t bring the extra jerrycan—apparently, he felt there was no need. Same with the water and the food.

And his phone—why fully charge it, when everything always goes fine?

Well, it didn’t.
My friend, who works as a rescue operations director in Saudi Arabia, found the man dead next to his car.

The vehicle had broken down. The scorching sun did the rest.