Palaan vielä hetkeksi eiliseen “Charged life” -blogikirjoitukseeni.
Kotiuduttuani ensimmäiseltä Grönlannin jäätikköreissulta Suomeen, olin erään sanomalehden haastateltavana.
Haastattelun lopuksi toimittaja kysyi minulta “mitä pelkäät eniten?”.
Hän ilmiselvästi odotti minun kertovan henkeä salpaavista (ja uhkaavista) kokemuksistani aavikoilla ja jäätiköillä, mutta vastasin…”pelkään, että ajaudun joskus ns. mukavan elämän pauloihin”.
Been there-done that!
Perustelin vastaustani parhaan kykyni mukaan, mutta ilmeisen huonolla menestyksellä.
Vastauksessani ei ollut hiuksia nostattavia draaman aineksia, joten sitä ei julkaistu
I want to return for a moment to yesterday’s “Charged Life” blog post.
After I got back to Finland from my first glacier expedition in Greenland, I was interviewed by a newspaper.
At the end of the interview, the journalist asked me: “What are you most afraid of?”
He was clearly expecting me to describe some breath-taking (and life-threatening) experiences from deserts and glaciers, but I replied… “I’m afraid that someday I’ll drift into the so-called trap of a comfortable life.”
Been there—done that!
I explained my answer as well as I could, but apparently not very successfully.
My answer didn’t contain the kind of hair-raising drama they were looking for, so it was never published.
Hän kertoi olleensa jossain vaiheessa elämäänsä tienhaarassa, josta oli kulku kahdelle eri tielle.
Hän kuvasi toista nimellä “white road” ja toista nimellä “red road”.
Toinen näistä teistä oli yllätyksetön ja se oli päällystetty, joten siinä eteneminen olisi helppoa. Mr.Ericson on entinen kilpapyöräilijä ja jos mennään asiasta kolmanteen, niin hän päätti kehittää oman energiapatukan, koska (hänen mielestään) muut patukat maistuvat siltä, kun ne olisivat kotoisin paikasta, jonne aurinko ei paista.
No, hän valitsi sen tien, jossa olisi paljon yllätyksiä. Sitä polkua ei oltu aiemmin kartoitettu, vaan sen ylittäminen olisi suuri seikkailu täynnä yllätyksiä.
Olin aikoinaan samanlaisen valinnan edessä kuin Gary ja tein omasta mielestäni fiksun valinnan.
Sain siis inspiksen kirjoittaa kirjaan luvun rikkaasta elämästä. Lisäpotkua ajatuksilleni antoi yhdysvaltalainen kirjailija Brandon Buchard, joka kirjassaan “Charged Life” kuvaa kolmea eri tapaa elää. Ne ovat häkkielämä, mukava elämä ja rikas elämä.
“Buchardin mukaan (henkisessä) häkissä elävät eivät pääse eroon vanhoista kaavoistaan vaan kuluttavat päiviään pienessä laatikossa murtautumatta koskaan sen ulkopuolelle”.
Häkissä elävät elävät muita varten ja näiden asettamien sääntöjen mukaan. “Häkki-ihminen” haluaa saada muilta ihmisiltä hyväksyntää toteuttamalla heidän mielihalujaan, ei siis missään nimessä omiaan.
Monet elävät ns.mukavaa elämää. Asiat ovat ulkoisesti kunnossa, mutta kun pintaa hieman raaputtaa, niin totuus paljastuu.
Vastaus kysymykseen, oletko tyytyväinen/onnellinen antaa vastauksen..”elämä on ulkoisesti ihan jees, mutta onkohan tämä sitä elämää jota todella haluan elää?” Olen tavannut todella monia, jotka ovat kertoneet haluavansa muuttaa elämäänsä, mutta eivät saa otettua sitä ensimmäistä askelta kohti sitä..eli rikasta elämää.
Kirjassani on “rikkaan elämän taulu” ja siinä lukee mm: Rikas elämä sisältää:
Rehellisyyttä itselle ja muille, paljon mahdollisuuksia, nälkää kokeilla ja venyttää potentiaalia, korkean energiatason, uteliaan & spontaanin otteen ympäröivään maailmaan, suuret visiot todelliseksi- asenteen ja optimistisen asenteen tulevaisuuden suhteen sekä last but not least “jatkuvan haasteiden metsästyksen”.
I wrote a chapter called “A Rich Life” for my book Asennetta peliin/Bring attitude to the game.
I got the inspiration for the topic years and years ago after reading Raising the Bar by Gary Erickson, the founder of Clif Bar. In the book, he describes—among many other things—his own life philosophy.
He wrote about standing at a crossroads in his life, where two different paths lay ahead of him.
He named one of them the “white road” and the other the “red road.”
One of these paths was predictable and paved, which meant it would be easy to follow. Erickson is a former competitive cyclist, and—to make a long story short—he eventually decided to develop his own energy bar because (in his opinion) the other bars tasted like they came from “a place where the sun doesn’t shine.”
Anyway, he chose the path filled with surprises. It was the one no one had mapped before, and taking it meant embarking on a great adventure full of the unexpected.
Years ago, I faced a similar choice in my own life, and I believe I made the smart decision.
That moment inspired me to write a chapter about living a rich life.
My thinking was further fueled by American author Brendon Burchard, who in his book The Charged Life describes three different ways of living: the caged life, the comfortable life, and the charged (rich) life.
According to Burchard, people living in a (mental) cage are stuck in old patterns. They spend their days in a small box, never breaking out of it.
People in the cage live for others and according to the rules others set for them. A “caged person” seeks approval from others by fulfilling their wishes—never their own.
Many people live what could be called a comfortable life. On the outside, things look fine, but once you scratch the surface, the truth reveals itself.
When asked, “Are you happy or satisfied?” the answer often sounds like: “Life is okay on the outside, but is this really the life I want to live?”
I’ve met so many people who say they want to change their lives, yet they never manage to take that first step toward what I call the rich life.
In my book, I included a “Rich Life Table,” which says, among other things, that a rich life consists of:
Honesty with yourself and others; plenty of opportunities; hunger to experiment and stretch your potential; high energy; a curious and spontaneous approach to the world; a “big visions made real” mindset; an optimistic attitude toward the future; and last but not least, a constant pursuit of new challenges.
“Yrittäjyydessä ei ole kyse tuurista, pääomasta, yhteyksistä tai mahdollisuuksista. Kyse on mahdollisuuksien näkemisestä, joissa muut näkevät esteitä ja ryhtymisestä toimiin muiden epäillessä” (Mårten Mickos).
Retkikunnalla ja start-up-yrityksellä on yllättävän paljon yhteistä. Molemmissa on kyse epävarmuuden keskellä toimimisesta, suunnan etsimisestä ja tiimin voimavarojen hyödyntämisestä.
Retkikunta lähtee maastoon ilman täydellistä varmuutta olosuhteista. Start-up toimii markkinoilla, joissa lopputulosta tai kysyntää ei vielä tunneta.
Molemmat operoivat “tuntemattomassa” ja tekevät päätöksiä vajaalla tiedolla.
Retkikunnalla on päämäärä: huippu, kohde tai reitti ja Start-upilla on puolestaan visio tuotteesta tai muutoksesta, jonka se haluaa toteuttaa.
Retkikunta pakkaa mukaan vain välttämättömän. Start-up toimii yleensä pienellä budjetilla ja tiimillä. Tämä pakottaa molempia priorisoimaan, improvisoimaan ja olemaan luovia.
Retket vaativat sinnikkyyttä, kun väsyttää tai tulee vastoinkäymisiä. Start-up vaatii pitkää pinnaa, koska kasvu ja tulokset harvoin tulevat nopeasti. Molemmissa sisäinen motivaatio kantaa läpi vaikeuksien.
Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon, mutta eiköhän asia tullut jo selväksi.
“Entrepreneurship is not about luck, capital, connections, or opportunities. It is about seeing possibilities where others see obstacles, and taking action while others doubt.” (Mårten Mickos)
An expedition and a start-up company have a surprising amount in common. Both involve operating in uncertainty, searching for direction, and making the most of the team’s strengths.
An expedition sets out into the wilderness without complete certainty about the conditions. A start-up operates in markets where the outcome or demand is not yet known.
Both operate in “the unknown” and make decisions with incomplete information.
An expedition has a clear objective: a summit, a destination, or a route. A start-up, in turn, has a vision of the product or change it wants to create.
An expedition packs only the essentials. A start-up typically works with a small budget and a small team. This forces both to prioritize, improvise, and be creative.
Expeditions require perseverance when fatigue or setbacks arise. A start-up requires patience, as growth and results rarely come quickly. In both, intrinsic motivation carries the team through difficulties.
There would be countless more examples, but the point is clear enough.
