Kyllä oli hieno seikkailu, ei voi muuta sanoa.

Harvoin, jos koskaan, on tullut fiilisteltyä näin paljon juuri päättynyttä seikkailua.

Syitä siihen on useita, tässä joitakin.

Olen hehkuttanut tiimiä parissa viimeisessä blogissa ja mieli tekisi jatkaa mukana olleen nelikon ylistämistä.

Sain ulosmitattua itsestäni jokaisen voiman rippeen mitä tästä kehosta lähtee.

Haluan tässä kohdin kiittää hyvää ystävääni Robert Sainiota, joka piti minulle lyhyen, mutta ytimekkään motivointipuheen lauantaina just ennen kun Pata tuli hakemaan minut lentokentälle.

Ex-erikoisjoukkoupseerin vahvat sanat jeesasivat varsinkin siinä vaiheessa, kun kulku oli muuttumassa vaivalloiseksi.

Retkikunnan toinen päätehtävä oli auttaa Ilmatieteen Laitosta.

Pata otti reissun aikana useita jäänäytteitä ja meikäläinen kuskasi selässä “foamia”, johon kerääntyi tietoja jäätikön ilmastosta.

Luovutamme näytteet ensi viikolla tutkija Outi Meinanderille.

Tällaiset “juoksu tekee hyvää” -projektit saavat satavarmasti jatkoa.

Jäätikön ylitys jätti omat jälkensä.

Parin naapurin mukaan rasitus näkyy lärvissä.

Peilistä katsoo pesukarhun näköinen mies. Naama on punertava, mutta silmien ympärykset valkoisia. Tämä johtuu tietenkin aurinkolaseista…

Jalat on vähän tönkköinä, mutta kyllä mä kävin perjantaina jo tunnin kävelylenkillä.

Pata at work. Tässä kohdin otetaan näytteitä jäätikön länsireunalta.

PS. Huomenna lisää kuvia jäätiköltä.