Tyylinsä kullakin…

/in /by

Olin varsin tyytyväinen lukiessani ExWebistä jutun nepalilaisista kiipeilijöistä (oppaista), jotka aikovat kiivetä vuorelle “leave-no-trace” -metodilla.https://explorersweb.com/nepalese-guides-use-off-season-to-attempt-first-ascent-near-manaslu/

Kuten useimmat tietävät, niin kaupallinen vuorikiipeily Himalajan korkeimmilla vuorilla ei kestä päivänvaloa. Tämä sottaaminen ei tietenkään koske kaikkia retkikuntia, mitta liian monia….

Useat kiipeilyretkikunnat jättävät kuitenkin joka vuosi taakseen uskomattoman määrän roskaa, joka ei sinne ikinä maadu. Telttoja, tyhjiä happipulloja vain muutamia mainitakseni.

No, artikkelissa mainitut kolme heppua ovat toista maata. Heille on tärkeää kunnioittaa luontoa ja samalla he saattavat tehdä (tyylikkäästi) historiaa kiipeämällä ensimmäisinä ihmisinä jutussa mainitulle vuorelle.

Sir Lars

/in /by

Grönlanti on ollut viime viikot vankasti otsikoissa. Tiedätte kyllä miksi….

Maan tapahtumat kiinnostavat, sillä muutaman siellä tapahtuneen jäätikköseikkailun lisäksi olen vieraillut maailman suurimmalla saarella pariin otteeseen.

Ja edellä mainituista syistä olen tutustunut mielenkiintoisiin henkilöihin, kuten herra Lars Poulseniin, jonka tapasin ensimmäisen kerran huhtikuussa 2013.

Lars toimi tuolloin piskuisen Isortoqin kauppiaana ja myös jonkinlaisena kyläpäällikkönä.

Huomasin jo tuolloin, että miehellä on älliä.

Muutama vuosi myöhemmin tapasin hänet Tasiilaqissa, jossa hän toimi merkittävän grönlantilaisyrityksen palveluksessa.

Ja siitä meni taas pari vuotta, kun hän muutti uuden perheensä kanssa maan pääkaupunki Nuukiin.

Ja viimein vuonna 2019 saavutimme Larsin, Salon ja Antin kanssa pitkäaikainen unelman, yhteisen taivalluksen Grönlannin mannerjäätikön halki.

Siitä meni taas pari vuotta kun kuulin, että Lars on siirtynyt politiikkaan.

Hänet valittiin heti kättelyssä Nuukin kunnanvaltuustoon.

Pari päivää sitten Grönlannissa järjestettiin parlamenttivaalit, jossa maalle valittiin 31 kansanedustajaa.

Yksi heistä on Lars.

Tiimipalaveri Köpiksessä ennen jäätikköreissua. Oikealla Antti ja vas. Sir Lars.

Kipin klapin lenkille

/in /by

Viime vuoden kevään ja kesän aikana (ja myös edellisinä vuosina) olen tehnyt useita tunteja kestäviä juoksu-ja kävelylenkkejä melko painavan repun kanssa.

Repussa on ollut klapeja sekä joskus myös lisäpainoja.

Joidenkin mielestä seikkailujuoksijan duuni saattaa olla vähän hullun hommaa eikä tämä harjoitusmuoto varmaan vähennä sitä.

No, tehokas treenimuoto se ainakin on ja sitä tässä haetaankin.

Painavalla repulla liikkumisessa yhdistyvät mainiosti lihaskunto-ja cardio-eli kestävyyskuntoharjoittelu.

Siis kaksi kärpästä samalla iskulla.

Eihän näitä varsin kuormittavia harjoituksia voi tai kannata tehdä määrättömästi, mutta kerran 7-10 päivään hyvinkin.

Repun painon kanssa on oltava tarkkana, jotta ei treenaa liian kovien painomäärien kanssa, sillä se voi aiheuttaa erilaisia vammoja, ainakin pitkässä juoksussa.

Painavamman repun kanssa harjoitellessa “juoksu-kävely-juoksu” on osoittautunut varsin toimivaksi metodiksi.

Tiistain lenkin jälkeen oli pahuksen kova nälkä. Varmaan vähän samanlainen kuin Krista Pärmäkoskella, joka lehtitietojen mukaan haaveili makkara-perunoista Trondheimin 50 kilsan aikana…