Jääkarhu lautasella

/in /by

Seikkailuretkillä on hyvä tiirailla sääennusteita ihan jatkuvalla syötöllä.

Ennusteiden lisäksi katse on hyvä pitää horisontissa, sillä myräkät alkavat “sormen napsautuksen ” nopeudella.

Sääprognooseja voi tilata tai voi luottaa yleisesti tarjolla oleviin.

Tilaan jokaiselle retkikuntamatkalle sääennusteet belgialaiselta Marc De Keyseriltä. Tutustuin häneen Etelämantereella 2010.

Hän työskentelee edelleen Etelämantereen “Union Glacier Base Campin” meteorologina. Marc on alansa paras.

Olin häneen viimeksi yhteydessä eilen torstaina.

Kerroin Marcille ensi vuoden Islannin jäätikköjuoksusta tiedustellen samalla ennakkotietoja sääolosuhteista.

Hän mainitsi “katabaattiset” tuulet.Katabaattinen tuuli (kreikan katabatikos, mennä alamäkeen) eli valumatuuli on vuoristosta, kukkulalta tai korkealla olevalta jäätiköltä puhaltava kylmä laskutuuli (Wikipedia).

Grönlannissa katabaattisia tuulia nimitetään Piteragiksi.

Marcin “tuulivaroitus” ei tullut yllätyksenä. Olen kuullut varoituksen sanoja siellä (Vatnajökull) aiemmin käyneiltä henkilöiltä.

Näillä mennään.

Tässä “herkutellaan” Grönlannissa. Lautasella on jääkarhun lihaa. Ja oli muuten hylkeenlihaakin. Ennen kun alatte (mahdollisesti) paheksumaan tätä ruokakuvaa, niin tiedoksi, että nämä ja monet muut meille vieraat ruokalajit kuuluvat perinteiseen grönlantilaiseen ruokavalioon. Olen vieraillut (ja asunut) paikallisten luona ja silloin pistetään parasta pötyä pöytään eikä siinä vieras ala nirsoilemaan.

Kylissä, kuten esim. Isortoqissa on vuosittainen kiintiö jääkarhujen kellistämiseen. Ne ovat lutusesta ulkomuodosta huolimatta erittäin aggressiivisia eläimiä. Oli sillä nälkä tai ei, niin henki lähtee 100% varmuudella mikäli tussari ei ole mukana.

Mikäs on muikistellessa, kun vierellä on näin hyvä ystävä.

Tästä se lähtee….

/in /by

Juoksin vappupäivänä (1.5.) kevään tai nythän on jo kesä..no kuitenkin kauden ensimmäisen polkulenkin.

Samalla tuli kuvattua sponsorini Merrellin käyttöön lyhyt videotervehdys.

Sen tehtyäni jatkoin vielä jonkun aikaa polulla juoksemista, kunnes siirryin minun suosikkibaanalle, ns. Reitti 2000`lle.https://www.visitespoo.fi/matkailija/nae-ja-koe/aktiviteetit/reitti-2000-pyorailijoille

En vetänyt mitään pitkää lenkkiä, mutta tein kuitenkin sen aikana erään todella positiivisen huomion.

Voimaa on tullut kinttuihin talven ja kevään aikana.

Tuntuu siltä, että jaloissa on voimaa enemmän kuin koskaan aiemmin.

Seuraavan kahden viikon ohjelma on seuraava:

Juoksu 1+1, eli yksi juoksua, seuraava päivä lepoa.

Salitreeni: samoin 1+1, tai 2+1.

Sen jälkeen seuraa uusi kahden viikon jakso, jolloin lisään juoksun osuutta 2+1 (kaksi juoksua, yksi lepo). Salitreeni jatkuu puolestaan 1+1 frekvenssillä.

Kesän edetessä juoksutreenien määrät ja pituudet kasvavat.

On kiireitä… ja kiireitä

/in /by

Olen liittänyt viime päivien aikana muutamia kuvia Grönlannin jäätikköseikkailusta. Siis siitä jälkimmäisestä, joka tapahtui v.2019.(Facebook muistuttaa minua päivittäin tasan viisi vuotta sitten tapahtuneista asioista).

Homma näytti kusevan jo alkumetreiltä alkaen, sillä emme päässeet Antin (Siltala) kanssa Reykjavikista Grönlantiin, sillä siellä oli hemmetinmoiset talvimyrkyt.

Käkimme Islannissa varmaan viikon.

Kun viimein pääsimme Grönlantiin (Kulusuk), niin saimme tietää, että yksi helikoptereista on paskana.

Helikopteri oli ja on ainoa tapa siirtyä Kulusukista kohti seuraavaa etappia eli Tasiilaqia.

No, onneksi emme joutuneet jäämään Kulusukiin kovinkaan pitkäksi aikaa.

Päästyämme viimein Tasiilaqiin, niin saimme tiedon, että myös heli-lento Isortoqiin lykkääntyy.

Meikäläinen puri hammasta, mutta minkäs teet.

Grönlantilainen tiimikaveri Lars oli liittynyt jo siinä vaiheessa seuraamme.

Sanoin Larsille, että kilauttaa toiselle inuiitti-tiimiläiselle Salolle, että on sitten valmiina jäätikölle lähtöön, kun saavumme Isortoqiin.

Sinne viimein päästyämme asetuimme Salon taloon.

Siellä meni vielä kaksi päivää, sillä Salo ei ollut pitänyt kiirettä lähdön kanssa.

Hän aloitti valmistelut vasta siinä vaiheessa, kun me saavuimme sinne….

Ja taas mä purin hammasta, mutta pidin mölyt mahassa.

No, loppujen lopuksi siitä tuli helvetin hyvä seikkailu.

Salo se ei turhaan stressaa…(miehen virallinen nimi on Salomon)