Puolimatkan krouvi

/in /by

Suunnittelu-ja valmistelumatka on saavuttanut tietyn päätepisteen. Lähden illalla kohti seuraavaa matkakohdetta, jossa viivyn keskiviikkoon asti.

 

Tämä viime keskiviikkona alkanut tiedustelumatka on jo nyt ylittänyt kaikki sille asetetut tavoitteet.

 

Olen saanut lyhyessä ajassa paljon uutta informaatiota, jonka pohjalta voin tehdä päätöksiä yhdessä tukitiimini kanssa. Tämä ei ole siis mikään soolomatka, vaan mitä suuremmassa määrin koko tiimin yhteinen matka kohti upeaa seikkailua.

 

Tapasin eilen erittäin korkea-arvoisia henkilöitä, joilta saatu tuki auttaa asioiden edistämistä.

 

Nyt näyttää jopa siltä, ettei retkikuntamme tee yhtään rajan ylitystä, joka olisi helpottavaa in so many ways. Raja-alueet eivät ole niitä helpoimpia paikkoja, sillä yleensä niiden yhteydessä on vaihdettava tukimiehistöä ja siihen liittyy aina omat riskinsä.

 

Voi olla, että kukaan ei ole odottamassa rajavyöhykkeen toisella puolella ja siinähän olet. Samalla vuosien työ on mennyt hukkaan.

 

Allekirjoitan jälleen sen, mitä moni seikkailija ja tutkimusmatkailija on sanonut; matka kohti seikkailua on jopa tärkeämpi kuin se itse suoritus.

Tärkeitä tapaamisia

/in /by

Terveiset reissusta!

 

Eilen oli illan aikana hieman aikaa vetää henkeä ja ns. “kick back and relax”. Kävin pikaisella visiitillä paikallisessa ostoskeskuksessa. Länsimaiseen tehokkuuteen tottuneelle (ja kärsimättömälle henkilölle) jonotus kassalle oli tunteita herättävä kokemus.

 

Olin kirjakaupassa ja jonotin kassalle maksaakseni ostokseni. Vietin siinä kirjojeni kanssa 15 minuuttia katsellen ihan uskomatonta pönttöilyä, kuten armeijassa on (tai ainakin oli) tapana sanoa. Kolme samalla kassalla seisonutta miestä saivat aikaan sellaisen shown, ettei tiennyt itkeäkö vai nauraa. Päätin kiroilla, suomeksi.

 

Tänään on kaksi erittäin tärkeää kokousta. Ensimmäinen on tulevan support teamin (siis tukitiimin) johtajan tapaaminen. Mister M vaikuttaa olevan pomo isolla peellä, joten siitä asiasta ei  tarvinne kantaa huolta. Kerron sitten joskus lisää..Sama juttu sen toisen tapaamisen kanssa.

 

Oli hyvä idea, että otin Suomesta mukaani useamman “Seikkailujuoksija”-kirjan. Ne toimivat hyvinä käyntikortteina ja kirjassa olevat lukuisat kuvat kertovat kaikille, mitä olen tehnyt ja tekemässä.

 

Kirjan ensimmäisillä sivuilla on luku nimeltään “mies, jolta kysyttiin oletko hullu”.

 

Tämä taitaa olla ihan universaali juttu, sillä olen kuullut tuon saman kysymyksen jo useaan kertaan täälläkin:-)

 

 

 

 

Aavikkolenkki

/in /by

Terveiset aavikolta! Olosuhteet eivät juuri nyt ole aavikkomaiset, sillä kirjoitan blogia hotellihuoneessa, mutta vielä aamupäivällä näkymät olivat ihan toiset.

 

Lähdin muutaman paikallisen henkilön kanssa kaupungista ulospäin noin 60-70 kilometrin päähän, sillä tavoitteena oli saada (taas vaihteeksi) kunnon santaa jalkojen alle.

 

Sitä sai mitä tilasi. Juoksin dyyneillä noin 1,5h lenkin erään toisen henkilön kanssa ja perässä seurasi muutama auto, jotka pitivät huolen siitä, ettemme eksyneet.

 

Ulkolämpötila oli 25 astetta, siis varjossa. Aavikolla ei tietenkään varjoa edes ole, jollei sellaista itselle rakenna.

 

Voip olla, että itse seikkailujuoksu starttaa jo tammikuun puolella, mutta katsotaan ihan rauhassa, kuinka nämä järjestelyt täällä luonnistuvat. So far so good.