Kyllä eilen lauantaina oli mahtava päivä. Olin (siis) seuraamassa, kannustamassa ja huoltamassa Masokistin Unelma-kisassa 100 kilsan juoksijoita.

 

Juoksijoita oli 40, joille oli tiedossa kuumaa kyytiä, sillä lämpötila nousi päivän aikana ainakin 25 asteeseen. Optimaalinen lämpötila juoksijalle on noin kymmenen astetta viileämpi.

 

Mistään massatapahtumasta ei ollut siis kysymys, vaan enemmänkin pienehkön ultrayhteisön kokoontumisajosta, jossa lähes kaikki tuntevat toisensa..jollei vielä kisan alussa, niin ainakin lopussa.

 

Ultrajuoksijoiden keskuudessa leimallista on kanssakilpailijoiden  tsemppaaminen ja yhteisöllisyys.

 

Pieneistä murheista ei valiteta, vaan kukin juoksija etenee hammasta purren kohti tavoitettaan.  Jos nämä ultrajuoksijoiden hienot asenteet saisi juurrutettua tähän yhteiskuntaan laajemminkin, niin taantuma saisi kyytiä.

 

Kisan voitti 24-vuotias heppu, jonka nimen myös kerron, kunhan saan sen jostain ongittua. Hänen juoksua oli todella hieno katsoa, sillä harvoin ultrakisoissa saa nähdä niin “uljasta” askellusta.

 

No, otaksun, että kun ikää karttuu, niin kyllä se askel siitä hieman madaltuu:-)

 

Kirsi juoksi hienosti ja paransi edellisvuoden ennätystä aikaan 11h14min. Potentiaalia on 10h alkavaan lopputulokseen.

Kerroin kisan johtajalle, että aikomukseni on osallistua Masokistiin parin kolmen vuoden kuluttua, kunhan saan nämä (ainakin) kaksi jäljellä olevaan seikkailua kunnialla läpi.

 

Onnea vielä kaikille 100 kilsaa juosseille ja kiitos kisajärjestäjille!