Juoksukuolemat

/in /by

Ylellä näytettiin dokkari, joka käsittelee juoksukuolemia. Joka kuukausi jossain päin kuolee maratoonari (tässä varmaan tarkoitetaan, että kisan aikana…)ja kuolleiden keski-ikä on 33v.

 

Voisi jopa luulla, että kuolemia tapahtuisi enemmänkin, sillä juoksu on erittäin suosittua ympäri maailmaa ja juoksukisoja on, vaikka siat söisi.

 

Yksi asia on kuitenkin varma; monet juoksevat sairaana tai toipilaana. Olen joutunut viikon aikana toppuuttelemaan juoksuvalmennettaviani, sillä osa heistä ei malta levätä, vaikka rankasta Pyhän kisasta on kulunut vain muutamia päiviä.

 

No, Siperia opettaa.

 

Olen tavannut juoksutapahtumissa lukuisia ihmisiä, jotka juoksevat Buranan voimilla. Ihan kreisiä.

Jos joku nyt aikoo juosta lääkkeiden avittamana tänään juostavan Helsinki City Marathonin, niin tietäkää, että esim.munuaisvaurion riski on erittäin suuri varsinkin, kun kisan aikana on ennusteen mukaan melko lämmin.

 

Jos minun paikat tulisivat niin kipeäksi, etten voisi juosta ilman kipulääkkeitä, niin tämä harrastus loppuisi siihen paikkaan.  Terveys on ykkösasia ja sen jälkeen tulevat muut asiat.

 

Totesin alkuviikosta, että juoksen seuraavan 10 päivän aikana paljon pitkiä lenkkejä. Paljon on juostu, mutta lenkkien pituudet eivät ole olleet ihan suunnitellun pituisia.

 

Juoksen tänään herra suurlähettilään kanssa yhteislenkin. Toivottavasti saan juoksentelun lomassa kuula, miten seuraavan seikkailujuoksuni lupa-asiat etenevät.

 

 

 

 

 

 

 

 

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/08/07/juoksukuolemat

Tapahtumia

/in /by

Uusia juoksutapahtumia pukkaa kuin sieniä sateella. Varsinkin uudet polkujuoksutapahtumat ovat nostaneet päätään. Yhtenä esimerkkinä tästä voi mainita Helsinki City Trail-kisan, joka juostaan lokakuun aikana.

 

Taustalla ovat samat veijarit, jotka ovat suuren suosion saaneiden Bodom Trail ja Nuuksio Classic-kisojen taustalla. Tämän tietäen HCT-kisasta tulee varmasti hyvin organisoitu kisa, sillä he ovat kisajärjestäjinä ihan parasta A-luokkaa.

 

Tunnen ko.heput monen vuoden takaa ja tiedän, että heillä on myös vankkaa omakohtaista kisakokemusta mm.kansainvälisistä seikkailu-urheilukisoista. He toimivat kukin myös siiviiliduuneissaan urheilun parissa.

 

Saa sitten nähdä mitkä kisat voittavat juoksijoiden sydämet puolelleen ja mitkä sitten kituuttavat tai kuolevat pois.

 

Viikon kuluttua lauantaina on vuorossa yksi erikoisimmista juoksukilpailuista, Masokistin Unelma. Se on 100 kilometrin kisa Helsingin Paloheinässä, johon osallistuu (ulkomuistista) noin 50 juoksijaa. Yksi heistä on puolisoni Kirsi, joka juoksi sen urheasti läpi myös viime vuonna.

 

Se ei ole ihan helpoin homma juosta, ei siis kävellä, 100 kilometriä yhteen putkeen. Juoksin sen noviisina v.2005 ja vaikka kunto oli rautaa, niin pikkuisen plörinäksi se jotenkin vaan meni. Oppirahoja pitää aina maksella ja hyvä niin. Ehkäpä juoksen sen uudestaan siinä vaiheessa, kun nämä aavikko-ja jäätikköjuoksut on taputeltu.

 

No, minulla on kuitenkin vielä ainakin kaksi seikkailujuoksua edessä. Olen funtsinut, että ensimmäinen olisi loppuvuonna 2015 tai heti alkuvuodesta 2016 ja toinen olisi vuonna 2017.

 

Lähden tästä juoksemaan Vanttilan ulkoilureitille. Tämänkin päivän teemana on juoksureppujen testau. Meillä testaajilla on mukana nelisivuinen lomake, jota kukin testijuoksija täyttää joko lenkin aikana ja/tai heti sen jälkeen. Kutakin reppua testaa 7-8 henkilöä, jotka ovat eri kokoisia ja edustavat molempaa sukupuolta.

 

 

 

 

Ihmettelyä

/in /by

Viime viikonloppuna järjestettiin Kuortaneella yleisurheilukisat, jossa mm.keihäsmiehet ottivat toisistaan mittaa.

 

Mitalitoivo Pitkämäki antoi kisan jälkeen haastattelun, jossa hän kertoi oudoksuneensa heittopaikan alustaa ja siksi ei oikein irronnut, vaikka hyvän tuloksenhan Pitkämäki nakkasi.

 

No se mikä nyt meikäläistä ihmetyttää on, että yleiurheilun MM-kisoissa on ihan sama alusta kuin Kuortaneella. Lehtitiedon perusteella voi siis vetää sen johtopäätöksen, että Pitkämäki tietää millaisella alustalla kisa käydään (hyvä), mutta ei ole harjoitellut sellaisella, kun se kerran tuntui niin oudolta. No hyvää päivää.

 

Seikkailujuoksija antaa haastattelun Grönlannin jäätiköltä: ” täällä on yllättäen pakkasta ja lunta&jäätä on ihan perkeleesti. Kyllähän me tämä aavistettiin ja tavallaan tiedettiinkin, mutta kyllä tilanne nyt on sellainen, ettei oikein kulje, sillä harjoittelin vain asvaltilla”.

 

Juoksija-lehden maastokenkäjuttu (ja paljon paljon muuta) ilmestyy 20.8. ja kerron myös tuolloin omat suosikkini. Ei tämä testaus tähän kuitenkaa lopu.

 

Juoksen tänään(-kin) ainakin puoli päivää erilaisten reppujen kanssa, sillä syyskuussa on aika julkistaa repputestin tulokset.