Blame game
Luin Ilta-Sanomista manageri Jukka Härkösen haastattelun, jossa hän kommentoi kolmiloikkaaja Kristiina Mäkelän ulostuloa “tukien puutteesta”.https://www.is.fi/yleisurheilu/art-2000005698293.html?utm_campaign=tf-IS&utm_term=4&utm_source=tf-other
En tunne tapaus Mäkelän tilannett, mutta sen, mitä Härkönen jutussa sanoo, allekirjoitan satarosenttisesti:
“Ei liitto takaa urheilijalle mitään. Sen täytyy lähteä liikkeelle urheilijasta itsestään. Suomessa lahjakas yksilöurheilija saa apua, mutta se on myös paljon urheilijasta itsestään ja taustaryhmästä kiinni, haluaako sen homman tehdä”.
“Härkönen ei neuvo ketään ryhtymään huippu-urheilijaksi, sillä se vaatii täydellisen omistautumisen eikä ole helppo tie“.(lähde: IS)
Kun puhutaan rahasta, niin urheilijan kannattaa miettiä mm.sitä, että mikä tekee hänestä kiinnostavan (haluttavan) yhteistyökumppanin.
Minulla on kesäkuun alussa kolme yhteistyöneuvottelua tuleviin seikkailuihin liittyen.
Yhtä niistä olen työstänyt jo yli vuoden. Viimeksi eilen sparrailin kyseisestä keissistä erään liike-elämässä vaikuttaneen ystäväni kanssa. Yritän tehdä kaikkeni, jotta olisin heille kiinnostava ja hyödyllinen yhteistyökumppani. Good Value for Money.
Jos en onnistu, niin en pillitä siitä yksityisesti tai julkisesti a´la “en voi seikkailla kun kukaan ei auta!” Katson peiliin ja mietin, että mikä meni vikaan ja yritän uudestaan.
En pelaa Blame Gamea, eli en osoita sormella muita.
Ja kandee olla sitkeä. Tapaan kesäkuun alkupuolella rahoitusbusineksessa vaikuttavan herran, jota lähestyin ensi kerran vuoden 2010 alkupuolella. Pyysin tuolloin tukea Kalaharin autiomaan ylitystä varten, mutta hän kieltäytyi kohteliaasti.
Tällä viikolla on kevätkauden viimeiset valmennustreenit. Keskiviikkona suuntaamme Sipoonkorpeen ja torstaina Nuuksioon.
Menen tänään Nuuksioon juoksemaan. Tsekkaan samalla torstain reitin kunnon.
