Juoksujuoppo

“Ootsä hullu?”. Moni ultrapitkiä juoksuja tahkoava kuulee tämän kysymyksen kertoessaan juoksuharrastuksestaan. Ja yhä useampi juoksee maratoneja pidempiä matkoja, mutta voiko liika olla liikaa? Ovatko maratonia pidemmät juoksumatkat terveydelle haitallisia?

Oheinen artikkeli käsittelee (pintapuolisesti) ko.asiaa. Sen mukaan autiomaassa järjestetyssä ultramaratonissa 85% nautti lääkäriteltan palveluksista. Tuo ei ole minulle yllätys, sillä siinä Saharan kisassa jossa olin mukana, niin 100% tarvitsi jonkin sortin ulkopuolista apua. Vaivat olivat kuitenkin minimaalisia, kuten rakkoja ja sen sellaisia. Ne ovat kivuliaita, mutta niistä selviää salvalla ja hammasta puremalla.

Oma mielipiteeni aiheeseen on “ei se matka tapa vaan vauhti”.  Lisäksi keho tarvitsee lepoa ja siksi juoksen maksimissaan vain yhden todella pitkän juoksun/vuosi. Sama pätee harjoitteluun. Yleensä pidän yhden kuukauden lähes juoksuttoman tauon ja viikossa yhden lepopäivän..talvella jopa kaksi.

Moni juoksija, kuten minä, voisi ottaa oppia triathlonisteista. He harjoittelevat monipuolisesti juoksua, uintia ja pyöräilyä. Monipuolistan omaa harjoitteluani mm.soutulaitteella ja enköhän minä tässä loppukesän/alkusyksyn aikana vielä löydä uimahalliinkin.

Myös muilla kuin ultrajuoksijoilla homma voi mennä överiksi. Alla olevan jutun mukaan poliisi joutui puuttumaan juoksujuopon matkan tekoon. Todellinen runaholic.

http://articles.boston.com/2011-08-08/lifestyle/29865010_1_ultramarathons-races-distance

http://www.lehighvalleylive.com/bethlehem/index.ssf/2011/08/bethlehem_police_blotter_man_a_1.html