Arctic
Keskustelin hyvän ystävän kanssa. Hän on entinen ulkomailla pitkään palvellut erikoisjoukkoupseeri, joka oli tärkeä osa Sahara-tiimiä. Olemme pitäneet tiiviisti yhteyttä siitä lähtien. Ja käyneet yhdessä hiekkaerämaassa sen jälkeenkin.
Kerroin lähteväni Islannin jäätikölle.
Hetken hiljaisuuden jälkeen hän sanoi melko tuimaan sävyyn: “Eihän sinun pitänyt enää lähteä jäätikölle”.
Ei pitänytkään.
Hetken keskusteltuamme hän sanoi ymmärtävänsä lähtöni syyn.
On syntynyt vahva motivaatio. Vielä pari kuukautta aiemmin siitä ei ollut tietoakaan.
Ilman vahvaa sisäistä motivaatiota en lähde juoksemaan aavikolle tai jäätikölle. Sama pätee työhön.
“Sisäinen motivaatio kumpuaa yksilön sisältä eikä siten ole ulkopuolelta ohjattavissa. Sen ydinkäsitteenä voidaan pitää autonomiaa eli omaehtoisuutta. Sisäisesti motivoitunut ihminen nauttii tekemisestä itsestään tai arvostamansa päämäärän saavuttamisen ajatuksesta”.
“Yksilön toiminta on tällöin omaehtoista; motivaatio lähtee hänestä itsestään eikä ulkoisten palkkioiden yllyttämänä. Autonomian edellytyksenä on, ettei yksilön toimintaa pyritä kontrolloimaan liiallisin rajoituksin. Toiminnan- ja valinnanvapaus ovat seikkoja, jotka kultivoivat sisäisesti motivoituneen yksilön tuloksellisuutta tavoitteidensa saavuttamisessa”.(Lähde: Wikipedia).
Olen viime aikoina lukenut paljon arktisia kirjoituksia ja katsonut dokkareita&leffoja..
Sen lisäksi olen miettinyt lenkkien aikana mm. sitä, millaisilla jalkineilla juoksen Islannin jäätiköllä . Sain juuri ennen pyhiä (sponsori) Merrelliltä uudet nastoitetut ulkoilukengät. Aion testata toimisivatko ne juoksussakin?
Nämä ovat hyviä signaaleja. Ne kertovat siitä, että päätös lähteä jäätikölle on oikea!
Kuin pisteenä iin päällä, katsoin oheisen elokuvan. https://areena.yle.fi/1-50348928
Leffa on kuvattu Islannissa. This must be a sign!
Ja tulevina päivinä kuuntelen Yle Areenasta kielitieteilijä/antropologi Kai Donnerin matkoista Siperian taigalle.
Lähdenkö jokin päivä sinne? On ehkä parempi, että en sano siitä vielä mitään….
“
