Podcast

/in /by

Olin pari viikkoa sitten Mikael Heermanin haastattelussa ja tässä on turinatuokiomme tulos. https://podcasts.apple.com/us/podcast/jukka-viljanen-ja-gr%C3%B6nlannin-herkk%C3%A4-luonto/id1476926183?i=1000447591884&fbclid=IwAR26yzY7yPTj913A5NvgHP1RNPkyy2CCXegpwpiGRW7Zn7THMU7nlTgM1Fg

Oli mukavaa, että Mikael keskittyi haastattelussa ympäristöasioihin eikä juoksemiseen, sillä siitähän on jo puhetta piisannut.

Juttelimme haastattelun aikana pääasiassa Grönlannista. Kerroin havaintojani siitä, miten ympäristö on muuttunut niiden noin 7 vuoden aikana, jolloin olen alueella vieraillut.

Kerroin jo aiemmin, että esim.Itä-Grönlannissa sijaitseva pikkukylä Isortoq on pikku hiljaa autioitumassa. Vuonna 2013 siellä asui noin 90 ihmistä, nyt nippa nappa 50-60.

Kylän koulussa on tällä hetkellä vain muutama oppilas, kun siellä oli vielä jokunen vuosi sitten parikymmentä pulpetin kuluttajaa.

Surkuttelu sikseen. Tilanteen voivat muuttaa vain ja ainoastaan paikalliset asukkaat.

Lars ja Salo kysyivät retkikunnan aikana, mitä heidän tulisi tehdä tilanteen muuttamiseksi.

Näen, että vain turismi voi pitää nämä pienet (ja miksei isommatkin) kylät elinkelpoisina.

Kielitaidon hankkiminen on yksi osa ongeman ratkaisua. Tällä hetkellä saa –ainakin Itä-Grönlannin pienemmistä kylistä- etsiä suurennuslasilla tyypiä, joka osaa ppuhua edes auttavasti englantia.

Juoksen viikonloppuna kaksi pitkää lenkkiä ja teen myös lihaskuntotreenejä.

Juoksevia asioita

/in /by

Syyskausi on alkanut, ainakin töiden suhteen, todella vauhdikkaasti. Mikäli ennusmerkit pitävät paikkansa, niin duunia riittää ainakin seuraavaksi vuodeksi ihan (k)roppakaualla-.

Ja osaan olla siitä myös kiitollinen.

Onhan se pirun kivaa, että saa tehdä mukavien ihmisten kanssa töitä itselle läheisten asioiden parissa.

Vuonna 1999 asetin tavoitteeksi tehdä juoksun parissa töitä ja nyt 20 vuotta myöhemmin voi sanoa, että tuo ei ollut yhtään pöllömpi päätös.

Juoksin keskiviikkona 1h30 minsan maastolenkin upo-uusilla testikengillä.

Jalat reagoivat (noin) päivän viiveellä uusiin kenkiin. Yleensä se tarkoittaa pientä juiperrusta esim.pohkeen seutuvilla, mutta mistään sen vakavammasta ei ole kyse.

Jalat tottuvat ajan saatossa jonkun tietyn kengän tuomiin ärsykkeisiin ja kun niille yks kaks yllättäen tarjoaa jotain ihan erilaista, niin se tuntuu seuraavana päivänä koivissa pienenä kipuiluna.

Sen takia suositellaan, että uudet kengät kannattaa ottaa käyttöön hissukseen, jotta jalat tottuvat niihin.

Kenkätestit on tehtävä kohtuu sukkelaan, joten siinä ei ole mahdollisuutta funtsia omien jalkojen hyvinvointia.

Teen tänään lihaskunto+juoksutreenin.

Ota rennosti

/in /by

Luin Outside-lehdestä mielenkiintoisen artikkelin.

Se kertoo 55-vuotiaasta ammattipyöräilijä Laura Van Gilderistä, jonka lähestyminen treenaamiseen on melko epäortodoksinen

Hänellä ei ole harjoitusohjelmaa, toisin kun muilla kilpakumppaneilla. Toiseksi, hän ei käytä sykemittaria.

Hän tekee asiat suunnilleen päin vastoin kuin muut laji-ihmiset.

Ja Van Gilder pitää tätä hänen menestyksensä salaisuuteena.

Hänellä on ikää “jo” 55 vee, mutta kokee olevansa 17-vuotias. Ainakin henkisesti.

” That lack of structure is atypical for professional cyclists, who generally follow a strict training regimen. But Van Gilder says it helps her keep cycling enjoyable. She discovered that when she’s happy, she wins”.

Aika hyvin sanottu.

Syyskauden testilenkit ovat alkaneet.

Testaan aika paljon erilaisia tuotteita Juoksija-lehdelle yhdessä muun testitiimin kanssa. Testiryhmän ytimeen kuuluu tällä hetkellä viisi (5) henkilöä, mutta scouttaan paraikaa ryhmään uusia jäseniä.

Tällä hetkellä testihenkilömme ottavat tuntumaa maastojuoksukenkiin. Kokeilin aamun lenkillä erästä Salomonin mallia ja olin niihin aika tyytyväinen.

Kukin testijalkine pistetään aika lujille. Kukaan ei kirjoita kenkäarviota yhden lenkin pohjalta, vaan niihin otetaan kunnolla tuntumaa ja annetaan runtua.

Teen vielä toisen treenin iltasella. Sisäsoutua 30min.