Vaihtelu virkistää

/in /by

Tänään puhutaan juoksukengistä.

Juoksija-lehdessä julkaistaan “myytti” -nimistä artikkelisarjaa.

Yksi juoksijoiden parissa leijunut myytti liittyy juoksukenkiin; kandeeko juosta vain yhdellä suosikkikengällä vai tulisiko suosia erilaisten kenkien rinnakkaiskäyttöä? Kas, siinäpä pähkinä purtavaksi.

” Tutkijoiden mukaan erilaisten kenkien käyttö näyttää jakavan kuormitusta tasaisemmin tuki- ja liikuntaelimistössä, jolloin ylikuormituksesta syntyvät kivut vähenevät…eli tutkijat suosittelevat erilaisten kenkien käyttöä. Tätä väitettä tukee myös eräs tutkimus, joka löytyy täältä…https://www.juoksija-lehti.fi/ehkaiseeko-kenkien-vaihtelu-rasitusvammoja/

Empiiriset tutkimukseni tukevat tätä väitettä…ja toisaalta eivät.

Aavikolla pitkiä matkoja jolkotellessani olen pitäytynyt yhden tyyppisissä kengissä eli en ole niitä vaihdellut.

Kalaharissa minulla oli muutama eri kenkätyyppi mukana, mutta juoksin yhdellä ja samalla parilla lähes kokonaan 1000 kilsan matkan.

Saharassa mukana oli viisi paria ihan samaa kenkäsarjaa eli vaihtelun mahdollisuutta ei edes ollut.

Grönlannissa ihan sama juttu.

Arabian hiekkaerämaahan otan useampia eri tyyppisiä kenkiä mukaan. Luulen, että suosikkikenkä valikoituu jo ensi päivien aikana ja juoksen niillä ainakin niin kauan, ennen kuin ne laukeavat.

Viimeisen viikon aikana olen juossut kolmella eri kengällä. Ne ovat Brooks Adrenaline/Glycerin ja Merrelin Agility Peak Flex 2.

Aion juosta tällä jälkimmäisellä kenkäparilla tämän päivän lenkin Nuuksiossa, mutta pakkaan reppuun yhden uunituoreen juoksukengän, jota testaan Juoksija-lehden joulukuun numeroon.

PS. Olen tehnyt sellainen havainnon, että mitä pehmeämpi kenkä, niin sitä kipeämmät lihakset seuraavana päivänä ovat..

Samaa mieltä…

/in /by

….hiihtäjä Ristomatti Hakolan kanssa; pääkaupunkiseudulla on mahtavia harjoittelupaikkoja.https://www.hs.fi/urheilu/art-2000006317477.html?ref=HSLocalNews

“Kyllä täytyy sanoa, että pääkaupunkiseudulla on erittäin hyvät liikuntamahdollisuudet.”

“Hakola kertoo, että kesän ja syksyn aikana hänet on todennäköisimmin löytänyt aamuisin Espoossa Solvallan urheiluopistolle johtavalta tieltä, joka on monien hiihtäjien suosima rullahiihtoreitti” (HS)

Meidän pihalta on 200m rantaraitille ja alle kilsa Espoon keskuspuistoon, josta löytyy vimpan päälle hyvin hoidettua hiekkabaanaa tai hiihtolatua.

Kaiken kukkuraksi keskuspuistossa on metsäpolkua vaikka muille jakaa.

Meikäläinen nostaa tältä osin hattua espoolaisille päättäjille; he ovat hoitaneet tältä osin leiviskänsä hyvin.

Tein perjantain lenkillä muutamia jalannosto-harjoitteita ja huomasin..en nyt ehkä hämmästyksekseni..että, oikea jalka nousee kohtuullisen korkealle, mutta vasen vain 70% siitä.

Vasemman jalan pakara. takareisi ja lonkankoukistaja ovat iloisesti juntturassa.

Liikerajoittuneisuus on kehittynyt vuosien aikana, joten se ei myöskään poistu ihan muutamassa päivässä.

Ruuvi

/in /by

Otsikolla ei viitata löystyneisiin ruuveihin vaan itse asiassa pihhi hiljaa kiristyvään “harjoittelu-ruuviin”.

Grönlannin jälkeen pidin parin kolmen viikon treenibreikin, jota seurasi melko nopea siirtyminen “nollasta sataan” treenimoodiin.

Se ei ollut kovinkaan järkevää.

Heinäkuussa oli sellainen fiilis, että täs vois lähteä juoksemaan vaikka maailman ympäri. Syyskuussa hyvä kun edes oman talon…

Syypää ongelmaan kuin ongelmaan löytyy yleensä peiliin katsomalla, niin tässäkin tapauksessa.

Kun juokseminen on intohimo, niin ylilyöntejä tapahtuu. Niitä löytyy kosolti menneisyydestä ja epäilemättä tulevaisuudessakin.

Olisiko kuitenkin niin, että niiden määrä on vähenemään päin. Siis sellaisen yltiöpäisyyden (epäilen..).

Harjoittelussa on kuitenkin otettava riskejä. Mukavuusalue-treenamisella ei ole mahdollista päästä sellaiseen iskuun, että Arabian hiekkaerämaan ylitys onnistuu.

Vanhoilla saavutuksilla ei pitkälle pötkitä. Sielläkään.

Juoksen tänään “perinteisen” kahden tunnin hiekkatielenkin. Lauantaina lenkkiin lisätään puoli tuntia ja sunnuntaina menen Nuuksioon juoksemaan ylä-ja alamäkiä.