Lippis

/in /by

Joistakin juoksukamoista tulee tosi läheisiä.

Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa Salomonin lippis. Sain sen silloiselta sponsoriltani (siis Salomonilta)vuonna 2007 ja heti seuraava vuonna se keikkui päälaellani Libyan Saharassa.

Ja siitä lähtien se on ollut yksi rakkaimmista varusteistani.

Lokakuussa 2019 olin lenkillä Espoon keskuspuistossa. Edellä mainittu lippis oli jälleen kerran päässäni.

Matkan aikana tuli kuuma, joten otin lippalakin pois päästä ja asettelin sen housunkaulukseen siten, että se ei tippuisi.

No, sinne jäi johonkin matkan varrelle. Huomasin asian vasta kotiin tultuani ja suusta pääsi liuta rumia kirosanoja.

Olin ihan varma etten näe (rakasta) skotsaani enää ikinä.

Eilen (lauantaina) juoksin taas pitkin keskuspuistoa. Yht äkkiä hokasin jotain tuttua. Lähes kaksi kuukautta kateissa ollut lippalakkini roikkui puun oksalla.

Joku ystävällinen kulkija oli löytänyt keskuspuiston hiekkabaanalle tippuneen lakkini ja nostanut sen kuusen oksalle keikkumaan. Siinä se on minua odotellut ties kuinka kauan. Ihme juttu etten ollut huomannut sitä aikaisemmin.

Olin ihan villinä kun löysin sen! Se lakki lähtee nimittäin myös Arabian autiomaahan.

Oheinen kuva on otettu Kalaharin autiomaasta vuonna 2010. Siinä niin mies kuin lippis etenevät autiomaan halki.

Juoksin 1h50 minsaa.

Juhlapäivän juoksu

/in /by

Piipahdin itsenäisyyspäivänä Espoon Puolarmaarissa (keskuspuisto), jossa järjestettiin Espoo Trail Run.https://www.espootrail.com/ Kirsi keskuspuiston poluilla 14 kilsaa.

Vesisateesta huolimatta Espoon Akilleksen suunnistajien järjestämässä kisassa oli (kuulemma)lähes 200 osallistujaa. Akilleksen majalla on tarjolla peruskisamuonaa eli grillattua makkaraa, pullaa, leipää, kahvia ja sen sellaista, joten tyhjin vatsoin kisaa ei tarvinnut seurata.

Pitää taas nostaa hattua niille ihmisille, jotka vaivautuvat järjestämään kisaa “satoi tai paistoi” sekä tietenkin niille lukusille juoksijoille, jotka osallistuivat kisaan.

Juoksin ihan oman lenkkini suurlähettiläs Voutilaisen kanssa. Juttelimme aika paljon Arabian juoksusta. Sen organisointi ottaa viikko viikolta suurempia kierroksia.

Lähden mm.heti alkuvuodesta käymään Lähi-Idässä.

Tänään on tiedossa sellainen peruslenkki. Aluksi juoksen metsässä, josta siirryn kovemmalle alustalle eli hiekalle.

Hyvä fiilis

/in /by

Fiilis on kaikin puolin loistava.

Ensinnäkin, kunto on hyvässä nousussa. Sain Santulta hyviä lantion alueeseen kohdistuvia venyttelyohjeita, jotka tukevat mainiosti muuta harjoittelua.

Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavaa porrasta. Nostan treenimääriä napsu kerrallaan. Joulun ja loppaisen välillä lisään treenimääriä kohti maksimia.

Saan muuten hyvin usein kysymyksiä harjoittelumäärästä. Viimeksi eilen.

Yleinen uskomus on, että harjoittelen hullun lailla ympäri vuoden.

Sitäkin on kuulkaa kokeiltu, ei kannata. Ainakaan pidemmän päälle. Aion nimittäin juosta vielä (ainakin) seuraavat 20-vuotta.

Toiseksi, ehdotus dokumentista lähti eilen TV-kanavalle. Sen toteutuminen olisi yksi unelman täyttymys. Raha tai julkisuus ei motivoi vaan se, että voisimme dokumentin avulla kertoa laajalle yleisölle, millaista on parsia kokoon Arabian retkikuntaa.

Juoksijan talvi jatkuu. Lumesta ei ole nimittäin tietoakaan. Harmi juttu hiihtäjien kannalta eikä urheilukaupoissakaan varmaan heitellä kärrynpyöriä.

No, nautitaan tästä.

Hyvää itsenäisyyspäivää!