Nyt kun työrintamalla on hieman hiljaisempaa, niin aikaa ja energiaa jää enemmän harjoitteluun.
Teen juoksuharjoitukset aamuisin, jolloin on valoisaa, mutta päivän kakkostreenin aika on iltasella.
Huomasin keskiviikkona, että (ehkä) pimenevästä illasta johtuen, virtaa aloittaa uusi harjoitus on vähemmän kuin valoisina kesäiltoina.
No, ei siinä muuta kun puin treenivermeet päälle ja aloin huhkimaan soutulaitteen parissa.
Ja kuinka ollakaan, treenimoodi löytyi jo pari minuutin huhkimisen jälkeen ja niin naruhyppelyt, punnerrukset kuin muut kuntopiiritreenit alkoivat maistua mannalta.
Harjoituksen jälkeen oli super-energinen ja tyytyväinen olo. Oli kun olisi pistänyt rahaa pankkiin.
Vielä ei ole tullut se aika; otsikolla viitataan harjoitteluun.
Ja nimenomaan naruhyppelyyn, jossa kädet ovat narun jatkona.
Se on vaan niin hyvä treenimuoto etenkin juoksijoille.
Silmämääräisesti katsottuna monella niin nuorella kuin varttuneemmalla juoksijoilla on löysä askel.
Se tulee tonttiin samalla tarmolla kuin veltto kädenpuristus.
Naruhypelyn avulla jalkaterä, akilles, pohje, lantio, pakara….vahvistuu.
Myös tähän soveltuu “tyvestä puuhun” -ajattelu. Siis aluksi vain lyhyitä hyppysessioita ja suosittelen myös kenkien pitämistä jalassa.. (no missäs muualla).
Hypin tällä hetkellä minuutin pituisia sessioita..ja niitä yhteensä 10-15 kpl / kuntopiiritreeni.
Tein tiistaina ylämäkivetoja ja siitä syystä lenkin pituus ei ollut kummoinen. Ja päivän kakkostreenissä olin “narun ja airojen jatkona”.
Voi voi…luin hetki sitten ExWebistä uutisen, että etelämantereella toimiva logistikkafirma ALE on päättänyt perua kauden 2020/2021 toiminnot.
Käytännössä päätös tarkoittaa sitä, että Union Glacier- jäätikköasemaa ei perusteta tulevalle kaudelle.
Jäätikköasemalla vierailevat niin tutkijat kuin vaikkapa Antarktiksen korkeimmalle vuorelle Mount Vinsonille halajavat kiipeilijät.
Kävin ALE (Antarctic Logistics & Expeditions) jäätikköleirissä joulukuussa 2008. Se sijaitsi tuolloin Patriot Hillsissä ja siirtyi sittemmin UG:lle.
Siellä minä ja monet muut vietimme myös joulun, sillä lennot jäätiköltä sivistyksen pariin oli lepo. Olen varma, että en koe vastaavanlaista joulua enää ikinä.
Oli siellä joulukuusikin…..ja lahjojakin jaettiin. Tässä minun saamani lahja, metallinpalasista tehty juoksijafiguuri, joka on työhuoneeni kunniapaikalla
Loin siellä hienoja ystävyyssuhteita, jotka ovat kestäneet näihin päiviin asti.
Greg Maud, joka oli etelämantereella kiipeämässä Mount Vinsonille; hänestä tuli läheisin seikkailukaverini, jonka kanssa olemme vieraillee mm.Grönlannin jäätiköllä ja Kalaharin autiomaassa.
Marc De Keyser, joka toimii ALE:n meteorologina toimittaa minulle säätietoja aina sinne, missä liikun. Viimeksi Grönlannin jäätikölle 2019.
Nämä jäätikköaseman toimintojen peruuntumiset eivät (tietenkään) merkitse muille mitään, mutta minun ihon alle ne sattuneesta syystä menevät.
Tänään taas treenataan. Ruokalistalla on tuttuja herkkuja eli juoksua ja monipuolisia kuntopiiriharjoitteita, joista on (muuten) ollut tosi paljon hyötyä.
