Jukka Viljanen
  • Tervetuloa
  • Jukka
  • Adventures
    • Kalahari Adventure Run 1000 km
    • Etelänapamanner
    • Libyan Sahara
    • North Pole Marathon & North Pole Bike Extreme
  • Blogi
  • Tilaa Jukka puhujaksi
  • Contact
  • Partners
  • Search
  • Menu Menu

Kuollut pingviini

September 14, 2020/in Uncategorized @fi /by Jukka Viljanen

Kirjoitin sunnuntaina Grönlannin jääkarhuista ja eräästä jäätiköllä treffaamastani linnusta.

Oudoin eläinjuttu, jonka olen reissujeni aikana kuullut liittyy kuolleeseen pingviiniin.

Eräs lentäjä löysi etelämantereen rannikolta kuolleen pingviinin ja päätti ottaa sen – hetken mielijohteesta -mukaansa.

Kaveri pakkasi kamansa ja sen kuolleen pingviinin nelipaikkaiseen lentsikkaansa ja lähti matkoihinsa.

Lentäessään etelämantereen jäätikön yli lentäjä tuli katumapäälle ja viskasi pingviinin ikkunasta ulos.

Tarina ei pääty tähän. Joku nimittäin löysi epäonnisen pingviinin jäätiköltä ja raportoi siitä eteenpäin.

Pingviinit elävät rannikolla eivät siis jäätikön puolella, sillä eihän siellä ole mitään syötävää…toisin kuin rannikon vesistöissä.

Kuolleeen pingviinin tarina löysi tiensä tutkijoiden korviin ja he kiinnostuivat asiasta. Voisiko olla niin, että pingviinit ovat levittäytyneet pitkälle jäätikön puolelle.

Ryhmä tiedemiehiä lensi niille mestoille, josta pingviini löytyi ja he perustivat siihen tutkimusleirin.

Onneton lentäjä sai tietoonsa, että hänen ikkunasta nakatusta pingviinistä oli tullut kuuluisuus.

Tarinan mukaan mies otti tutkimusryhmään yhteyttä ja kertoi totuuden.

Kuulin oheisen stoorin etelämantereen jäätiköllä 12 vuotta sitten. En uskonut hetkeäkään, että tarina olisi totta, mutta kyllä me sille jutulle naurettiin….

Kuvassa ei ole jäätynyt pingviini vaan elävä Grönlannin koira, josta otimme kuvan jäätikköseikkailun 2013 aikana.
Tässä kuvassa ja hieman lämpimimmissä olosuhteissa makoilee puolestaan gepardi…kysessä on tohtori Rebecca Kleinin perustama suojelualue Botswanassa. Keräsimme Rebeccan säätiölle rahaa Kalaharin halkijuoksun aikana v.2010. Muut kuvassa kyykkivät ovat Greg, Kirsi ja mä. (gepardi oli just lounastanut, joten hän ei ollut kovinkaan kiinnostunut minun chicken legseistä..)

1=2

September 14, 2020/in Uncategorized @fi /by Jukka Viljanen

Jos minun pitäisi valita paras liikunnan hyötyjä ilmaiseva motto, niin se olisi ” Tunti liikuntaa antaa kaksi tuntia energiaa” (Alex Stubb).

Sijoitetun pääoman (aika on rahaa..) tuotto on siis erittäin hyvä.

Suosittelen.

Jäätikön eläimiä

September 13, 2020/in Uncategorized @fi /by Jukka Viljanen

Hesarin toimittaja vietti vuoden Huippuvuorilla. Siellä asustelee enemmän jääkarhuja kuin ihmisiä.https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006633700.html

Kävin Huippuvuorilla v.2007 matkatessani kohti Pohjoisnapaa.

Muistan, että jokaisessa paikassa oli varoituksia jääkarhuista, mutta emme onneksi bonganneet niitä.

Pohjoisnavalla oli aina muutama kaveri väijyssä, ettei jääkarhu pääse yllättämään.

Olen päässyt Grönlannin reissuilla todella lähelle jääkarhua, mutta en valitettavasti elävää…

Jääkarhun lihaa oli nimittäin tarjolla Isortoqissa viime vuoden keväällä juuri ennen, kuin aloitimme jäätikön ylityksen. Tasiilaqissa näin erään talon seinämällä jääkarhun taljan.

Huomasimme jääkarhun jälkiä Grönlannin jäätikön itäosassa, mutta onneksi nalle ei tullut reitin varrella vastaan. Sen kohtaaminen ei ole leikin asia, vaikka meillä olikin kokeneet metsästäjät ja verenhimoiset koirat turvanamme.

Eräässä vaiheessa jäätikkömatkaa olin aivan varma, että kaukana horisontissa lymyilee jääkarhu, mutta näköhavainto osoittautui vääräksi; kyseessä oli hylätty jäätikköleiri.

Ainoa eläin, jos jätetään Grönlannin koirat pois laskuista, jonka havaitsin oli pieni lintu lähestyessämme jäätikön länsilaitaa.

Olin näystä aivan ihmeissäni ja luulin tulleeni, jos en nyt hulluksi, niin ainakin pöpiksi.

Heittelin linnulle keksin murusia. Se ei suostunut syömään niitä ennen kuin läksin tieheni. Sen jälkeen se mutusteli hankeen heittämäni keksit ja lensi sen jälkeen pääni yli noin 100 metrin päähän odottamaan uutta annosta.

Olin varma, että nyt on hallusinaation ensimmäisiä oireita. Onneksi Antti hiihti siihen paikalle ja kysyin, että näetkö sinä tuon linnun?

Kyllä, vastasi Antti. Jos hän olisi kysynyt, että “minkä ihmeen linnun”, niin tilanne olisi ollut vähintäänkin huolestuttava.

Sunnuntain lenkki oli niin hidasvauhtinen, kun osaan juosta. Hiljempaakin pitäisi päästä, sillä aavikon yli ei voi hurjastella.

No, onneksi osan matkaa vallinnut vastatuuli hidasti matkantekoa.

Page 718 of 1848«‹716717718719720›»

Seikkailujuoksija

Recent Posts

  • Aktivoituminen
  • Hyvin surullinen uutinen…
  • Nepaliin?
  • Tietoja Grönlannista…
  • Mitäs seuraavaksi?

Archives

Scroll to top