Paluu Grönlantiin

/in /by

Tässä on meneillään virityksiä suuntaan jos toiseenkin. Yksi mielenkiintosimmista hankkeista on palata Grönlantiin, mutta hieman eri kulmalla kuin aiempina vuosina.

Parhaassa tapauksessa arktinen retki voisi toteutua vuonna 2022. Sitä ainakin kovasti työstetään.

Tein perjantaina -kohtuu tiukasta aikataulusta johtuen -lyhyen yhdistelmätreenin.

Alkulämmittelyksi 10 min.kevyttä soutua Concept2-soutuergolla.

Sen jälkeen intervallitreeniä, johon kuului 1min soutua, 10 punnerrusta ja 30 sekuntia naruhyppelyä.Tätä 10 kertaa putkeen ilman taukoja. Sen jälkeen juoksin 30min lenkin.

Two in one

/in /by

Olin viime tiistaina vieraana eräässä podcastissa, joka tulee kuultavaksi lähiaikoina.

Puhuimme seikkailuistani….miten sellainen syntyy ja mistä eri osatekijöistä se koostuu.

Osaan yksinkertaistaa asioita johtuen siitä, että olen yksinkertainen ihminen. Keep it short & simple!

Kiteytän seikkailujuoksun kaaren kolmeen osaan:

Dream It-Plan It-Do It.

Unelma, suunnitelma ja toteutus.

Puhuin podcastissa tiimikavereista. Ilman heitä unelma ei toteudu.

On siis syytä kiinnitää suurta huomiota siihen, kenen kanssa sitä yhteistä unelmaa lähtee toteuttamaan. Se ei voi siis olla vain joidenkin tiimiläisten unelma, vaan ihan kaikkien, jotka hankkeeseen osallistuvat.

Käytän kaikistä eniten aikaa huipputyyppien etsimiseen. Tähän mennessä olen onnistunut tosi hyvin.

Juttelin aamulla hyvän ystävän kanssa, joka on kehittänyt huipputuotteen ja sen pohjalle on rakennettu yritys, start up.

Hänellä on ihan samoja riemuja ja vaivoja kuin seikkailujuoksija-yrittäjällä. Mutta myös hänelle huipputiimin löytäminen on ihan kohtalon kysymys.

Seikkailujuoksu on siis tavallaan kuin start up-yritys. Eikö ollutkin hieno päätelmä?

Tänään on yhden treenin päivä…tai oikeastaan two in one, kuten shampoomainoksessa.

Aluksi juoksen, ja sitten teen sen perään muutaman lihaskuntotreenin.

Talon asukkeja

/in /by

Asumme (vielä..) wanhassa mökissä, joka täyttäisi muutaman vuoden kuluttua 100 vuotta, mutta se joutuu sitä ennen (ei vasaran vaan…) kauhan alle.

Vanhoista taloista löytyy kaikenlaisia asukkeja. Veikkaan, että meidän ullakolta löytyy lepakkoja, oravia ja eiköhän siellä kesäisin vartu muutama lintupoikuekin.

Ilmojen viiletessä hiiret aloittavat nurkissa rapistelun.

Talossa majailee myös yksi ympärivuotinen asukki, jota voisi kutsua “pullahiireksi”.

Pullahiiren puolustukseksi on sanottava, että ihan mikä tahansa nisu ei kelpaa.

Pullahiirelle kelpaa vain paras vehnänen…ja sitä löytyy Lapinkylän leipomosta Kirkkonummella.

Tiedän, että monet pitkien matkojen pyöräilijät eivät voi ohittaa kyseistä leipomoa ilman siellä piipahtamista.

Pulla on niin täyttä tavaraa, että jo puolikas mantelipulla vie nisuhimot vähäksi aikaa veks.

Ja onhan se niin, että “nisu päivässä pitää luut piilossa”.

Ja tämä oli ehdottoman ei-kaupallinen pulla-manifesti.

Torstaina pullakaloreita korvennettiin juosten ja kuntopiirin avulla.