Kehuskelin lauantain blogissa Columbia Montrail Caldoradon juoksukenkää ja ilmoitin sivulauseessa, että kyseinen merkki ei ole sponsorini.

Olen ollut haluton solmimaan kenkäsponssidiilejä…muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Kun aloitin seikkailujuoksijan “uraa”, niin sain taloudelliseksi tukijaksi Salomonin.

Juoksin mm.Pohjoisnavalla heidän varusteissaan. Ja mikä oli juostessa, sillä heidän valmistamansa tuotteet ovat erittäin korkealuokkaisia.

Mutta. Olin tuolloin tyytyväinen kaikkiin muihin Salomonin tuotteisiin paitsi juoksukenkiin. Ei ne huonoja olleet, mutta ei (minulle) täydellisiä.(nykyään Salomonin juoksukengät ovat ihan eri planeetalta kuin v.2007…)

Näin kun ammatikseen juoksee niin on selvää, että juoksukengän rooli on ylivoimaisesti merkittävin.

Meikäläinen voi juosta vaikka verkkopaita päällä, mutta kengän on oltava täysi kymppi.

Jalat kun tykkää kyttyrää, jos alla on huonot popot.

Tästä syystä olen ollut passiiviinen tekemään kenkäsponsoridiilejä, sillä haluan juosta just niillä kengillä jotka koivilleni sopivat.

Olisi epäreilua väittää silmät kirkkaana juoksevansa jollain tietyllä merkillä, vaikka se ei pitäisi paikkaansa.

Toiseksi, kenkäsponssidiilien saaminen on nykyään entistä vaikeampaa. Päätöksenteko on (tässäkin asiassa) siirtynyt maan rajojen ulkopuolelle.

Ilmaisten varusteiden saaminen sponsorilta ei ole ison työn takana, mutta jos haluaa taloudellinen korvauksen eli suomeksi sanottuna fyrkkaa, niin se on.

Lauantain lenkillä ei ollut vaarana saada auringonpistosta.

Itse asiassa lämpötila oli juoksjalle melko optimaalinen, siinä 15 asteen kieppeillä eikä pienestä vesisateesta ei ollut haittaa.

Teen sunnuntaina tuplatreenin, jonka jälkeen on vuorossa lepopäivä.