Vaikka olen käynyt Pohjoisnavalla, Etelämantereella ja Grönlannin jäätiköllä, niin aina sitä arpoo, minkä verran pistää kudetta kovana pakkaspäivänä niskaan.

Rule number one on se, että lenkille lähtiessä tulee olla vilpoinen olo. Ja se on varmaan monelle vähän hankala asia, sillä kukapa sitä haluaisi palella ihan vapaaehtoisesti?

Maltti on valttia; alussa on vähän frysis, mutta jo muutaman minuutin aikana keho alkaa tuottaa lämpöä.

Jalat lämpiävät ihan muutamassa minuutissa, mutta yläkropan lämpiämiseen menee vähän pidemmän aikaa.

Jos lähdetään kengistä, niin jalkaterä on jatkuvassa liikkeessä, joten varpaiden kylmettyminen on harvoin juoksijalle mikään ongelma. Jos on todella kylmää, niin goretex-lenkä voi vähän jeesata. Samoin lämmin sukka.

Kun olin 14-vuotta sitten Pohjoisnavalla (onko siitä jo niin kauan..) ja pakkasta oli yli -30C. Juoksun aikana varpaat palelivat niin kauan, kuin jalassa oli lumikengät, mutta heti kun viskasin ne hankeen, niin johan alkoi veri kiertää.

Kun aloitin maastofillariosuuden, niin varpaat olivat hetkessä taas kalikkana.

Lapaset lämmittävät paremmin kuin hanskat. Niissä kun sormet lämmittävät toisiaan.

Käsien lämmittämiseen kandeekin kiinnittää huomiota, sillä ne tuppaavat jäätymään vaikka muu kroppa lämpeisikin.

Mikäli pitää juoksun välissä taukoja, niin untuvatakki pitää kropan lämpimänä niiden aikana. Ja sen kantamiseen on oltava reppu….

Juoksin sunnuntain Högbackan maisemissa. Keli oli sanalla sanoen pöpperöinen.

Päällä oli pipo, kauluri, juoksutakki, merinopaita, peruskalsongit, gore-juoksuhousut, paksuhkot sukat ja gore-juoksukengät. Ja kädessä sauvat.

Teimme aika paljon ylämäkivetoja. Hikoilun jälkeen oli vuorossa maittava lounas Haltiassa.

Sen jälkeen jatkoin hikoilua korkeanpaikanleirillä eli saunan katolla. Se on aika korkealla…